Olen pitkää ollut sitä mieltä, etten aio osallistua homo-keskusteluun. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että teen sen kuitenkin. Osittain siksi, että selvitän asiaa itselleni ja osittain siksi, että en onnistunut seurakuntavaalien vaalikoneessa enää muokkaamaan vastaustani, johon en jälkikäteen ollut enää kovin tyytyväinen. Myös siksi, että olen keskustellut asiasta viime päivinä useasti, enkä tiedä olenko esittänyt asiaani tarpeeksi selkeästi.
Ensinnäkin olen sukupuolineutraalin avioliittolain kannalla. Homo-parit voivat olla hyviä tai huonoja vanhempia siinä missä heterotkin, ei kyse ole siitä, minkälainen seksuaalinen suuntautuminen heillä on. Ajatus, että homot olisivat huonoja vanhempia kuin heterot on mielestäni samankaltainen kuin ajatus, että homous olisi jonkinlainen psyykkinen sairaus. Sitä se ei omasta mielestäni eikä luultavasti kovin monen muunkaan mielestä ole. Lisäksi, jos parisuhteen voi rekisteröidä ja virallistaa, on epäloogista ja epätasa-arvoista, ettei se käytännössä tarkoita samaa kuin avioliitto. Miksei rekisteröidyssä parisuhteessa voisi saada yhteistä sukunimeä?
Sukupuolineutraali avioliittolaki on mielestäni aika selkeä asia ja sen puolelle voin asettua. Rekisteröidyn parisuhteen samat oikeudet yhteiskunnassa eivät kuitenkaan kirkossa välttämättä voi olla samat.
Jotta kirkon toiminta olisi uskottavaa, on sen toiminnan pohjauduttava sen omaan oppiin ja omiin arvoihin. Itselleni yksi keskeisimmistä kirkon arvoista on lähimmäisen rakkaus sekä rakkauden kaksoikäsky. Näihin arvoihin liittyy kiinteästi suvaitsevaisuus eli se, että kirkkoon ja seurakuntaan saavat tulla kaikki ominaisuuksistaan riippumatta. Tästä syystä tuntuu oikealta, että ihminen voi halutessaan saada siunauksen tai rukouksen parisuhteelleen. En kuitenkaan pidä homoparin siunaamista tai parisuhteen puolesta rukoilemista avioliittona, sillä avioliitto on alunperin asetettu miehen ja naisen välille. Jonkilainen samankaltainen seremonia olisi kuitenkin mahdollinen. Asia saattaa tuntua epäolennaiselta tai epäloogiselta, mutta itse pidän kristillisen avioliiton pitämistä miehen ja naisen välillä tärkeänä, koska näin asia on Raamatussa määrätty, eikä nykypäivänä Raamattuun enää tehdä asiamuutoksia.
Tähän väliin voisin lisätä omasta mielestäni vähän naurettavankin perusteen homoparien siunaamiselle tai heidän puolestaan rukoilemiselle, jonka luin joltain keskustelupalstalta: "Siunataanhan sitä tehtaita ja taideteoksiakin." Aika kärkästä.
Siis: Yhteiskunnassa homopareille kuuluvat samat oikeudet kuin heteropareillekin. Näin on jo useassa EU-maassakin (mikä ei tosin ole välttämättä peruste millekään). Kirkossa homoparit eivät saa avioliittoa vaan oman seremoniansa, jossa heidät siunataan tai jossa heidän puolestaan vain rukoillaan. En tarkkaan osaa sanoa kumpi on oikein, sillä en tarkalleen tiedä, miten asiat eroavat toisistaan.
Lopuksi vastattakoon joillekin epäilijöille yhteen heidän perusteeseensa. En usko, että jos yhteiskunta hyväksyy homot, se tulee myöhemmin hyväksymään pedofiilit tai avioliitot eläinten kanssa. Näillä asioilla on kuitenkin tiettyjä eroja.
PS. Kirkosta "homo-illan" jälkeen eronneet saavat kirkon lainsäädännön mukaan ilmeisesti äänestää, jos ovat olleet jäseniä vielä elokuun puolessa välissä, kun listat äänioikeutetuista on tehty. Ärsyttävää, jos tällaisen porsaanreiän hyväksikäyttö käy niin suureksi, että vaalit joudutaan uusimaan. Arvaan, että uusintavaaleissa tulokset tulevat muuttumaan, sillä kaikki, jotka ensimmäisellä kerralla ovat äänestäneet, eivät innostu enää toista kertaa.
perjantai 5. marraskuuta 2010
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Kusetuksen makua!
Tänään järjestettiin Helsingissä eduskuntatalolla sekä Turussa mielenosoitukset opintotuen parannuksien puolesta. Itse en Vaasasta tietenkään päässyt mukaan, vaikka mieleni olisi tehnyt. Eduskuntatalon edessä opiskelijat jakoivat kansanedustajille omenamehua muovikipoissa, joissa luki Kusetuksen makua!
Kyse on siis tästä:
Opintotuen reaaliarvo on nykyään, huolimatta vuoden 2008 korotuksesta pienempi, kuin vuonna 1992. Ministeriön työryhmässä onkin opiskelijajärjestöjen edustajille luvattu opintotukeen korotuksia samalla tehtävien tiukennusten kanssa. Kun hallitus sitten julkaisi budjettiesityksensä, ei opintotuen korotuksia tai parannuksia enää näkynytkään missään. Ainoastaan tiukennukset oli jätetty.
Korotusten osalta kyse oli ensinnäkin tasokorotuksesta, jolla opintotuki saataisiin riittävän korkealle tasolle niin, että opiskelijan ei tarvitse uuvuttaa itseään ja lykätä valmistumista työskentelemällä opintojen ohessa. Toinen parannus olisi ollut opintotuen elinkustannusindeksiin sitominen. Mm. lapsilisä ja muita etuisuuksia on sidottu indeksiin budjettiesityksessä. Jo valmiiksi pienellä opintotuella ei ole varaa heikentyä enää enempää.
Kolmas tärkeä etukäteen suunniteltu parannus on 145€ huoltajakorotus opintotukeen opiskelijoille, joilla on lapsia.
Näiden korotusten ja parannusten sijaan hallitus jätti budjettiesitykseen vain tiukennukset. Esityksen mukaan jatkossa opintotuki kuukausiksi laskettaisiin myös kuukaudet, jolloin opiskelija nostaa vain asumislisää. Lisäksi yhtä tukikuukautta kohden pitää suorittaa 5 opintopistettä nykyisen 4,8 sijaan. Opintotuesta ollaan myös tekemässä kaksi portaista. Tämä tarkoittaa, että kaksi viimeistä vuotta opintotukeen saa vasta alemman korkeakoulututkinnon suoritettuaan.
Hallitus haluaa pidentää työuria. Kuitenkin kaikki mitä opiskelijoille tarjotaan on keppi. Porkkanat auttaisivat varmasti paljon paremmin. Korkeakoulu-opiskelijoista neljännes kokee nykyään psyykkisiä vaikeuksia. Eikö olisi järkevintä antaa opiskelijoiden opiskella ensin ja tehdä töitä valmistumisen jälkeen? Totta kai on järkevää hankkia työkokemusta jo opiskeluaikana, mutta ei työn pidä opiskeluaikana olla välttämättömyys. Itsensä opiskeluaikana loppuun ajaneista opiskelijoista yhä suurempi osa jää työkyvyttömyyseläkkeelle jo ennen kuin ehtii neljääkymmentä täyttää.
Hallitus kuitenkin onnistui pelastamaan budjettifarssinsa esittämällä ateriatukeen 10 sentin korotusta! Tässä voi kyllä sanoa, vaikkei ennen olisi maistanutkaan, olevan kusetuksen makua!
Käykää allekirjoittamassa adressi opintotuen indeksiin sitomisesta adressit.com:ssa. Linkki alla.
Lähteitä ja linkkejä:
Adressi opintotuen sitomisesta indeksiin: http://www.adressit.com/opiskelijanhyvinvointi
Adressin Facebook-ryhmä: http://www.facebook.com/group.php?gid=144447905587566&ref=ts
HYY:n Kusetuksen makua! -video: http://www.youtube.com/watch?v=t9kOhA8499g
Demarinuoret indeksikorotuksen kannalla: http://www.demarinuoret.fi/uutiset/hallitus-aloitti-budjettiseestejen-kereemisen-opiskelijoiden-kukkaroilta
Demariopiskelijat myös parannuksien kannalla: http://www.sonk.fi/sonk/news/demariopiskelijat-opintotuki-sidottava-indeksiin
PS. Onneksi sentään joku on hallituksen kanssa samoilla linjoilla: http://kokoomusopiskelijat.fi/?p=47
maanantai 13. syyskuuta 2010
Opiskelua?
Kolmas viikko yliopistossa alkaa. Vielä ei olla ehditty kunnon luentoihin asti, vaan pääasiassa ollaan vierailtu juristien erilaisissa työpaikoissa. Tähän mennessä on käyty ainakin käräjä- ja hovioikeudessa, syyttäjänvirastossa, oikeusaputoimistossa, vankilassa, Wätsilässä, kaupungin lakimiehen (minne en itse päässyt edellis illan Phörsta Sitzen -sitsien takia :() ja velkaneuvojan luona sekä muutamassa isommassa ja pienemmässä asianajotoimistossa. Lisäksi vielä käydään hallinto-oikeudessa, poliisitalolla ja Osuuspankissa.
Excut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja antoisia. Tiesin kyllä, että juristi voi tehdä erilaisia hommia, mutta en oo tullu ajatelleeksi, että hommia on näin laajasti.
Tällä hetkellä houkuttelevin työpaikka tuntuisi olevan oikeuslaitos ja nimenomaan hovioikeus. Hovioikeuteen tulee riita- ja rikosasioita yleensä sen jälkeen kun asiat on ensin käsitelty käräjäoikeudessa ja sitten jompikumpi osapuolista on valittanut päätöksestä. Eli periaatteessa ihan yksinkertasia läpihuuto-pilipali-juttuja ei pitäisi hovioikeuteen tulla vaan työn pitäisi olla haastavaa ja mielenkiintosta. Lisäksi työajat valtion viroissa on säädylliset, kun taas yksityisissä isoissa asianajotoimistoissa nuori juristi saattaa joutua tekemään uskomattoman pitkiä päiviä. Lisäksi palkka on hyvä alusta asti ja eteneminen uralla työkokemuksen myötä kuulemma aika itsestäänselvää. Ei siis mitään huonoja hommia!
Yksityisellä puolella juristit tienaavat yleensä enemmän kuin valtiolla, mutta hommat saattaa myös olla kuluttavampia ja työajat epämääräisiä. Itse en koe itseäni tässä vaiheessa niin uraorientoituneeksi, että tahtoisin raataa 15 tunnin työpäiviä (jopa ilman ylityökorvausta?) pitääkseni työni. Ei näin tietenkään ole jokapaikassa, mutta ääritapauksia löytyy.
Vankila oli mielenkiintoinen oma alansa, mutta vähän kaukana juristin koulutuksesta. Vankilanjohtaja oli harvoja juristi-koulutuksen saamia alallaan, eikä oikeustiede ole vaatimus rangaistuslaitoksessa.
Meidän koulutuksessa on ilmennyt pari hassua oikkua. Työnantajat korostavat koko ajan, niin tuomioistuimissa kuin varsinkin yksityisissä firmoissakin, kielten opiskelun merkitystä. Pitäisi osata käyttää työssä ongelmitta ainakin englantia, ruotsia ja suomea. Isoissa suomalaisissa asianajotoimistoissa on toimistokielenäkin englanti. Tästä huolimatta meidän koulutukseen ei kuulu englantia ilmeisesti ollenkaan. Vaasan yliopistosta voi yrittää saada paikkaa englannin kursseille, mutta sinne pääseminen on kuulemma todella epätodennäköistä, koska kurssit ovat aivan täynnä.
Toinen jännä juttu on, että tosi iso osa juristiksi opiskelleista on opiskellut toisen tutkinnon esim. kauppatieteistä Suomessa tai ulkomailla. Kyllä koulutuksen luulisi olevan niin laaja ja yleispätevä, että se riittää oman alan töihin sellaisenaan. Näin ei kuitenkaan ihan aina taida olla.
Loppuun voisin vielä selventää, koska ihmiset Roschier-asianajotoimiston mukaan kuulemma usein sekoittaa asianajajan ja lakimiehen. Lakimies on oikeustieteen maisteri eli meikäläisen koulun läpikäynyt ja asianajaja on Asianajaja liiton jäsen ja lakimiehestä vielä pidemmälle kouluttautunut, yli 25-vuotias ja ollut tarpeeksi kauan lakimiehen työssä.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Jag är en Justusit!
 |
| Aamuvirkkuna koulupuvussa |
Huomenna alkaa seuraavat kaks viikkoa kestävät excursiot eli excut eli vierailut erilaisiin lakimiesten työpaikkoihin. Alotetaan käräjäoikeudesta. Sielä piti käydä kattomassa oikeuden istuntoa, mikä olisi varmasti ollut ihan kivaa, mutta mennäänkin vaan tutustumaan yleensä oikeuteen. No saanpahan nukkua pidempään. Muita vierailuja tulee mm. hovi- ja hallinto-oikeuteen, syyttäjän virastoon, kaupungin lakimiehen luo sekä vaasalaisiin yrityksiin ja asianajotoimistoihin.
Pääpaino koulun jutuissa on ensimmäisen viikon ajan ollut tutustumisessa ja juhlimisessa. Keskiviikkona heti oli tutustumisilta ja Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan järjestämät Ekan illan bileet Royalissa. Perjantaina lakimiesliitto tarjosi illallisen, minkä jälkeen jatkot oli Crystal Loungessa ja Fontanassa. Lauantaina oli VYY:n Ekan viikonlopun Mafia bileet. Bileiden lisäks tutorit ovat järjestäneet mm. piknikkiä ja kaupunkiin tutustumiskävelyretken.
25 fuxin "luokasta" taidan tietää jo lähes kaikkien nimet! Pojat ja miehet ainakin tunnen kaikki ja suurimman osan kanssa oon jo kerenny ihan hyvin päästä jutun alkuun. Hyviä tyyppejä. Perjantaina Fontanassa kävi jotain suht harvinaista, nimittäin löysin ehkä ensimmäistä kertaa porukan, joka puhui politiikasta niin kauan, etten itse enää jaksanu kuunnella. Yleensä oon itse viimenen, joka jauhaa ja vääntää rautalangasta toisille. Ehkä mussa on vielä toivoa?
Loppuviikon aikana pitäis saada tekstiä taas kämpästä taas ulos. Opiskelusta rupeen jatkossa varmasti jotenki postailemaan lisää. Se on niin jännittävää :)
lauantai 28. elokuuta 2010
Back In The MF Turku II
Turun Klubilla oli eilen hieno ilta kun Fullsteam järjesti uudestaan vuosi sitten ekaa kertaa pidetyn BITMFT festarinsa. Tällä kertaa soittamassa oli Downstairs, Jaakko and Jay, No Shame, Rubik ja Lapko. Vähän tietysti harmitti, että kattauksesta puuttui Disco Ensemble ja pari muuta Fullsteam helmeä, mutta varsinkin Rubik ja Lapko veti hyvät setit ja yleisöäkin oli mukavasti.
Annan kanssa mentiin tapahtumaan Rubikin ja Lapkon takia, mutta ihan pienet hetket nähtiin Jaakkoa ja Jayta sekä No Shamea, muttei näistä bändeistä muuta mainittavaa kuin, että Jaakko and Jaylla oli sympaattisen pieni rumpusetti.
Rubik oli illan miellyttävin keikka. Bändiltä kuultiin kaikki parhaat biisit molemmita pitkäsoitoilta. Biisien parhaimmistoa oli viimeisenä soitettu City and Streets sekä Wasteland, jossa yleisö oikeasti taputti mukana tosi kauan ja Rubikin pojat oli ekstaasissa. Muutenkin meno oli Rubikin keikalla sekä rento että menevä niinkuin aina.
Ainut miinukseksi laskettava asia Rubikin keikassa oli encoren puuttuminen. Yleisö pyysi lisää, mutta lavalle nousi vain laulaja-Artturi, joka pahoitteli, ettei aikataulu anna varaa lisäbiiseille ja tällä kertaa pitää ajatella muitakin bändejä. Samalla mies kertoi, että Rubik jää keikka tauolle tekemään uutta materiaalia. "Toivottavasti kuulette sitä, jos se on hyvää, mutta jos se on paskaa toivotaan ettei sitä kuule kukaan. Koskaan."
Lapko oli illan pääesiintyjä ja nousi lavalle tasan yhdeltä yöllä. Trio oli loistava ja Malja oli lyhentänyt kesällä nähdyt valkoiset pillishortsinsa "bokserimittaan". Biisejä kuultiin pääasiassa kahdelta uusimmalta levyltä. Parhaiten toimivat New Bohemia -levyn nimikkobiisi ja Beat It. Tunnelmaa vähän latisti kun meidän vieressä keikkaa katsonut porukka alkoi riidellä. Touhu yltyi ihan fyysiseen kontaktiin asti kun kolme tyttöä repi "etuilevaa" poikaa pois edestään. Tilanne raukesi pojan huoritteluun, johon yksi tytöistä vastasi parhaalla aseellaan: bitchslapilla poskelle. Kaveri kuitenkin häipyi onneksi lopulta ja itsekin pystyin keskittymään keikkaan paremmin. Lapko soitti jämptin tunnin, johon kuului encore ja sen jälkeen lähdettiin hyvin mielin kotiin nukkumaan :)
Annan kanssa mentiin tapahtumaan Rubikin ja Lapkon takia, mutta ihan pienet hetket nähtiin Jaakkoa ja Jayta sekä No Shamea, muttei näistä bändeistä muuta mainittavaa kuin, että Jaakko and Jaylla oli sympaattisen pieni rumpusetti.
Rubik oli illan miellyttävin keikka. Bändiltä kuultiin kaikki parhaat biisit molemmita pitkäsoitoilta. Biisien parhaimmistoa oli viimeisenä soitettu City and Streets sekä Wasteland, jossa yleisö oikeasti taputti mukana tosi kauan ja Rubikin pojat oli ekstaasissa. Muutenkin meno oli Rubikin keikalla sekä rento että menevä niinkuin aina.
Ainut miinukseksi laskettava asia Rubikin keikassa oli encoren puuttuminen. Yleisö pyysi lisää, mutta lavalle nousi vain laulaja-Artturi, joka pahoitteli, ettei aikataulu anna varaa lisäbiiseille ja tällä kertaa pitää ajatella muitakin bändejä. Samalla mies kertoi, että Rubik jää keikka tauolle tekemään uutta materiaalia. "Toivottavasti kuulette sitä, jos se on hyvää, mutta jos se on paskaa toivotaan ettei sitä kuule kukaan. Koskaan."
 |
| Rubik oli suvereeni. |
 | |
| Kuvassa näkyy huonosta laadusta huolimatta ihan hyvin Maljan mikroshortsit. Lapkon ainoat vanhemmat biisit oli Date with time ja All the best Girls. |
perjantai 27. elokuuta 2010
Ikea-koti kuvina
Kotini on nyt ollut valmis noin kuukauden ja vihdoin ehdin päivittämään asiat myös tänne.
Yleisesti ottaen kämpästä tuli sellainen kuin halusin: muunneltava, avara ja tummat huonekalut (tästä lisää kuvissa).
Asun nyt siis Vaasan keskustassa. Ikeasta olen saanut (ostaa) mm. kaikki pöydät, alkovin verhon ja muita kankaita, kattolampun yms pientä. Vaikkei Ikean laatua hirveästi ole kehuttukaan, olen hankintoihin tyytyväinen, sillä samalla rahalla olisin Askosta saanut pelkän TV-tason.
Esittelen nyt siis huoneistoni oleskelutilat. Yksityiskohtiin menen myöhemmin muissa postauksissa.
Tässä siis 30 neliön ja 6 huoneen (olohuone, työhuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja eteinen) yksiöni:
Yleisesti ottaen kämpästä tuli sellainen kuin halusin: muunneltava, avara ja tummat huonekalut (tästä lisää kuvissa).
Asun nyt siis Vaasan keskustassa. Ikeasta olen saanut (ostaa) mm. kaikki pöydät, alkovin verhon ja muita kankaita, kattolampun yms pientä. Vaikkei Ikean laatua hirveästi ole kehuttukaan, olen hankintoihin tyytyväinen, sillä samalla rahalla olisin Askosta saanut pelkän TV-tason.
Esittelen nyt siis huoneistoni oleskelutilat. Yksityiskohtiin menen myöhemmin muissa postauksissa.
Tässä siis 30 neliön ja 6 huoneen (olohuone, työhuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja eteinen) yksiöni:
 |
| Tää kuva on otettu sängystä. Suosikki huonekaluni kämpässä on sohvapöytä. Lasin alla on kavereiden tupareihin sisäänpääsymaksuksi tuomia kuvia ja muita itse lisäämiäni juttuja, joita on kiva katsella sohvalla postaillessa. Kaikki kolme pöytää ovat Ikeasta samoin kuin matto ja lamppu. Valkoiset tuolit maalasin ja toin lapsuuden kodistani. Muunneltavuutta kämppään tuovat ruokapöytä, jota saa jatkettua kahdella klaffilla ja tietysti sohva, joka muuttuu helposti sängyksi. Asunnossa mahtuu myös hyvin kulkemaan, sillä Main Street, joka menee TV:n ja sohvapöydän välistä on jopa 1,5-2 metriä leveä. |
 |
| Yksi suuren huoneistoni hienoimmista paikoista on eteinen. Verho on Marimekon Siirtolapuutarha ja naulakko SisustusIn:stä. Pieni tuoli on Minimanista, niinkuin suurin osa kaikista taloustavaroista. Longboard ei ikävä kyllä kuulu kalustukseen vaikka niin hyvin sopisikin. Kuvassa on molemmat isot vaatekkaappini, jotka ovat oikeasti todella pienet. Verhon paikalla oli alunperin vierasnaulakko, mutta laitoin verhon ja sain siitä kolmannen vaatekaapin. Jouduin muuttaessani heittämään pois paljon vaatteita pienen kaappitilan takia, mutta hyvä niin! |
 |
| Alkovin edessä on nyt siis verho Ikeasta. Loppujen lopuksi valitsin vehon tavallaan alkuperäisten vaihtoehtojen ulkopuolelta, mutta tarkkasilmäiset lukijat huomaavat verhojen olevan sama kuin vaihtoehto 8, mutta värit ovat päinvastoin. Äiti taiteili verhoista ylijääneestä kankaasta hienon tyynyn. Hyllyjä (Ikea) on kaksi sohvan yläpuolella ja niillä on kaikkea kerääntynyttä krääsää (lue: koriste-esineitä). |
 |
| Rolandi eli pianoni on valloittanut takakulman ja tuossa kulmassa Happy Trip on pitänyt kaikki bänditreeninsä. Parvekkeella näkyy kaksi BadenBadenia. Lisäksi sielä on kaksi pöytää. Laminaattilattia aiheuttaa välillä pieniä pelkotiloja, nimittäin niistä mulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta paitsi olen kuullut, että se menee pilalle jos kastuu kunnolla tai usein. Sitä nyt sitten pitää jatkuvasti varoa. |
lauantai 21. elokuuta 2010
Sisänyyttäripiknik!
Published with Blogger-droid v1.5.3.1
tiistai 17. elokuuta 2010
Bullshittii, bullshittii.
On aika uuden aika kauden. Kääntäkäämme uuden elämän vaiheen myötä uusi sivu tähän blogiin.
Nyt olen siis ollut kuukauden verran kotiutuneena armeijasta. Homma on jäänyt totaalisesti taakse. Intti postaukset siis saattavat jäädä vähemmälle tulevaisuudessa, mutta kyllähän niitä jo olikin..
Parin viikon päästä aloitan opiskelijaelämän. Yliopisto on vihdoin jotain uutta ja mielenkiintoista! Ainakin viimeiseen vuoteen verrattuna..
Kaiken tämän kunniaksi blogini sai uuden nimen ja ennen pitkää uuden ulkoasun ylipäätään.
Eikä nimi ole vain päästä heitetty vaikka sen päättämiseen menikin vain yksi vessakäynti.
Olen jo pidemmän aikaa pitänyt itseäni hyväuskoisena ja sinisilmäisenä. Niin ovat muutkin minulle sanoneet ajattelevansa minusta. Näin asian voisi sanoa olevankin. Siihen ainakin pyrin. Tahdon ajatella ihmisistä, asioista, esineistä ja joskus jopa eläimistä ja amiksista mahdolissimman pitkälti hyvää.
Joskus siinä ei tunnu olevan mitään järkeä ja joskus se on hyvin hyvin vaikeaa. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että tällä mielentaajuudellani säästyn monelta murheelta ja helpotan jopa elämääni.
Tätä haluan jatkossa tuoda rivien välissä esille postauksissani.. Saa nähdä miten se näkyy muille, mutta itse olen ainakin tyytyväinen.
Nyt olen siis ollut kuukauden verran kotiutuneena armeijasta. Homma on jäänyt totaalisesti taakse. Intti postaukset siis saattavat jäädä vähemmälle tulevaisuudessa, mutta kyllähän niitä jo olikin..
Parin viikon päästä aloitan opiskelijaelämän. Yliopisto on vihdoin jotain uutta ja mielenkiintoista! Ainakin viimeiseen vuoteen verrattuna..
Kaiken tämän kunniaksi blogini sai uuden nimen ja ennen pitkää uuden ulkoasun ylipäätään.
Eikä nimi ole vain päästä heitetty vaikka sen päättämiseen menikin vain yksi vessakäynti.
Olen jo pidemmän aikaa pitänyt itseäni hyväuskoisena ja sinisilmäisenä. Niin ovat muutkin minulle sanoneet ajattelevansa minusta. Näin asian voisi sanoa olevankin. Siihen ainakin pyrin. Tahdon ajatella ihmisistä, asioista, esineistä ja joskus jopa eläimistä ja amiksista mahdolissimman pitkälti hyvää.
Joskus siinä ei tunnu olevan mitään järkeä ja joskus se on hyvin hyvin vaikeaa. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että tällä mielentaajuudellani säästyn monelta murheelta ja helpotan jopa elämääni.
Tätä haluan jatkossa tuoda rivien välissä esille postauksissani.. Saa nähdä miten se näkyy muille, mutta itse olen ainakin tyytyväinen.
tiistai 10. elokuuta 2010
Leikkejä päiväkotilapsille!
Nyt julkaisen tekstin, mitä en luultavasti auktoriteetin ja puolustusvoimien sisäisen valvonnan pelossa uskaltanut aikaisemmin julkaista... Tälläista vuodatusta kuitenkin varusmiesjohtaja-ajaltani on jäänyt paperille:
Nykyään koko ajan pohditaan, miten ihmiset saadaan tekemään pidempään töitä. Työuria siis halutaan pidentää. Viime aikoina on keskusteltu myös varusmiespalveluksen muuttamisesta.
Kauhavalla varusmiehillä ei illalla juuri ole virikkeitä, joten pohdin koko ajan tietysti yhteiskunnan parantamista. Myös VMTK-puheenjohtajan hommassa on päässyt pohtimaan näitä juttuja. Tässä erityisen hedelmällisessä tilanteessa olen onnistunut yhdistämään työurien pidentämisen ja varusmiespalveluksen muuttamisen. Uuden mallin työstämisessä on ollut mukana johtamani ryhmän jäseniä.
Uudessa mallissani yhden ihmisen työura pitenee jopa yli kymmenellä vuodella. Lisäksi uudistuksen myötä varusmiesten motivaatio nousee huimasti, jolloin varusmiehet oppivat nopeammin ja enemmän, mikä tekee Suomen maanpuolustuksesta entistä uskottavamman.
Varusmieskoulutusta jatketaan samaan tapaan kuin tähänkin asti. Ehkä koulutusteknisesti koulutusta voitaisiin muuttaa hiukan käytännönläheisempään suuntaan. Tarkoitan, että vähemmän oppitunteja ja enemmän maastossa tapahtuvaa taistelukoulutusta. Varusmiehien motivaation kohottamiseksi myös erilaisten kilpailujen ja kisailujen lisääminen olisi paikallaan. Myös palvelusajat voisivat olla samat.
Sitten se suuri muutos: Esitän, että tästä eteenpäin Suomen miespuolinen kansalainen kutsutaan kutsuntoihin viimeistään sen vuoden aikana, kun hän täyttää 6-vuotta. Varusmiespalvelus siis siirretään toisenasteen ja korkeakoulun/työelämän nivelvaiheesta päiväkodin ja peruskoulun nivelvaiheeseen.
Muutama perustelu lienee paikallaan.
Ensinnäkin 6-vuotiaat ovat paljon motivoituneempia ja kiinnostuneempia maanpuolustuksesta; Annappa ase 6-vuotiaalle ja et ikinä saa sitä pois ilman itkupotkuraivaria. Väitän, että ei ole olemassa 6-vuotiasta, joka ei pitäisi metsässä möyrimisestä, kuoppien kaivamisesta, sodan leikkimisestä tai ampumisesta. 6-vuotiaat ovat kyllin taitavia ryömimään ja juoksemaan pärjätäkseen varusmiehenä.
Toiseksi. Nykyinen varusmieskoulutus soveltuu paremmin 6-vuotiaille, sillä selvästi suurempi osa 18-vuotiaista kuin 6-vuotiaista osaa jo siivota, pedata sänkynsä ja jopa pyöräillä. Näin ollen koulutusmäärärahoilla saataisiin suurempi vaikutus aikaan!
Ongelmakohtana voidaan pitää 6-vuotiaiden lukutaidottomuutta. Tämä asia on kuitenkin varmasti hoidettavissa pienillä uudelleenjärjestelyillä. Lisäksi ei ole olemassa pitäviä todisteita siitä, että kaikki PV:n palveluksessa olevat osaisivat lukea nykyäänkään. Ainakaan suurin osa kapiaisista ei osaa kirjoittaa.
Sitten se työuria pidentävä vaikutus: Kuten nykyäänkin, varusmiespalveluksen jälkeen voisivat nohevimmat taistelijat hakeutua puolustuvoimiin koulutustehtäviin. Näin ollen nuorimmat Puolustusvoimissa työskentelevät voisivat olla 7-8 -vuotiaita nykyisen 19-20 -vuotiaan sijasta. Valtava hyöty - jopa kymmenen vuotta pidempi työura!
Pidemmät työurat ja motivoituneempi varusmiesaines, siinä kaikki mitä tarjoan uudella Varusmies 6v -mallillani.
Nykyään koko ajan pohditaan, miten ihmiset saadaan tekemään pidempään töitä. Työuria siis halutaan pidentää. Viime aikoina on keskusteltu myös varusmiespalveluksen muuttamisesta.
Kauhavalla varusmiehillä ei illalla juuri ole virikkeitä, joten pohdin koko ajan tietysti yhteiskunnan parantamista. Myös VMTK-puheenjohtajan hommassa on päässyt pohtimaan näitä juttuja. Tässä erityisen hedelmällisessä tilanteessa olen onnistunut yhdistämään työurien pidentämisen ja varusmiespalveluksen muuttamisen. Uuden mallin työstämisessä on ollut mukana johtamani ryhmän jäseniä.
Uudessa mallissani yhden ihmisen työura pitenee jopa yli kymmenellä vuodella. Lisäksi uudistuksen myötä varusmiesten motivaatio nousee huimasti, jolloin varusmiehet oppivat nopeammin ja enemmän, mikä tekee Suomen maanpuolustuksesta entistä uskottavamman.
Varusmieskoulutusta jatketaan samaan tapaan kuin tähänkin asti. Ehkä koulutusteknisesti koulutusta voitaisiin muuttaa hiukan käytännönläheisempään suuntaan. Tarkoitan, että vähemmän oppitunteja ja enemmän maastossa tapahtuvaa taistelukoulutusta. Varusmiehien motivaation kohottamiseksi myös erilaisten kilpailujen ja kisailujen lisääminen olisi paikallaan. Myös palvelusajat voisivat olla samat.
Sitten se suuri muutos: Esitän, että tästä eteenpäin Suomen miespuolinen kansalainen kutsutaan kutsuntoihin viimeistään sen vuoden aikana, kun hän täyttää 6-vuotta. Varusmiespalvelus siis siirretään toisenasteen ja korkeakoulun/työelämän nivelvaiheesta päiväkodin ja peruskoulun nivelvaiheeseen.
Muutama perustelu lienee paikallaan.
Ensinnäkin 6-vuotiaat ovat paljon motivoituneempia ja kiinnostuneempia maanpuolustuksesta; Annappa ase 6-vuotiaalle ja et ikinä saa sitä pois ilman itkupotkuraivaria. Väitän, että ei ole olemassa 6-vuotiasta, joka ei pitäisi metsässä möyrimisestä, kuoppien kaivamisesta, sodan leikkimisestä tai ampumisesta. 6-vuotiaat ovat kyllin taitavia ryömimään ja juoksemaan pärjätäkseen varusmiehenä.
Toiseksi. Nykyinen varusmieskoulutus soveltuu paremmin 6-vuotiaille, sillä selvästi suurempi osa 18-vuotiaista kuin 6-vuotiaista osaa jo siivota, pedata sänkynsä ja jopa pyöräillä. Näin ollen koulutusmäärärahoilla saataisiin suurempi vaikutus aikaan!
Ongelmakohtana voidaan pitää 6-vuotiaiden lukutaidottomuutta. Tämä asia on kuitenkin varmasti hoidettavissa pienillä uudelleenjärjestelyillä. Lisäksi ei ole olemassa pitäviä todisteita siitä, että kaikki PV:n palveluksessa olevat osaisivat lukea nykyäänkään. Ainakaan suurin osa kapiaisista ei osaa kirjoittaa.
Sitten se työuria pidentävä vaikutus: Kuten nykyäänkin, varusmiespalveluksen jälkeen voisivat nohevimmat taistelijat hakeutua puolustuvoimiin koulutustehtäviin. Näin ollen nuorimmat Puolustusvoimissa työskentelevät voisivat olla 7-8 -vuotiaita nykyisen 19-20 -vuotiaan sijasta. Valtava hyöty - jopa kymmenen vuotta pidempi työura!
Pidemmät työurat ja motivoituneempi varusmiesaines, siinä kaikki mitä tarjoan uudella Varusmies 6v -mallillani.
Out of Time
Ei onnisut nyt tämä. Ei yhtään riitä aika tällaiseen.On niin paljon kaikkea. Pitää tehdä töitä. Käydä treeneissä ja peleissä. Valmistautua Taiteiden yön keikkaan.
Sitten pitäis vielä lukea ja kirjoittaa. Käydä facebookissa. Käydä kaupassa. Tiskata. Siivota. Purkaa viikonlopun tavarat. Palauttaa lainatut tavarat.
Ei yksinkertaisesti millään.
Ehkä siis vähän myöhemmin kaikki kerralla. Taas.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Apua kämpän kanssa!
Uudessa asunnossani on siis alkovi. Alkoviin tulee näillänäkymin 120cm leveä parvisänky, jonka alle tulee mun työhuone. Vanhassa huoneessani sänky ja työpöytä ovat eniten kaaoksen vaikutelmaa synnyttävät elementit, joten olen päättänyt asentaa alkovin "reunaan" verhon. Hienolla kuosiverholla saisi mukavasti ilmettä huoneeseen. Sopivia verhoja etsittyäni törmäsin positiiviseen ongelmaan, runsauden pulaan. Nyt pitäisi siis päättää, mikä verhoista sopisi alkoviin parhaiten. Väriltään verhon pitäisi olla tummahko, että se sopii tulevaan tummaan sohvaani yms yms... Tässä ensin alkovi ja sen jälkeen liuta vaihtoehtoja. Kommentoi ja kerro, mistä tykkäisit eniten, kun käyt mun luona. Itelläni on suosikit, mutta en paljasta vielä mikä/mitkä ;) 1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
8 ehdokasta, joista luultavasti vain yksi valitaan. Äänestä kommentoimalla!
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Hidasta edistystä
Tänään kävin ensimmäistä kertaa uudessa asunnossa. Mittailin ja kuvasin paikkoja. Seuraavaks alan viedä tavaroita pikkuhiljaa kun niitä löytyy. Omasta huoneesta vien vaan laatikoston ja kaiuttimet, en luultavasti muuta ainakaan aluks..
Mukava juttu tässä muutossa on se, että ei oo yhtään kiire. Voi ihan rauhas etsiä ja hankkia tavaroita ja lopullisesti muuttaa periaatteessa vasta sitte ku kaikki on valmista. Luultavasti kotoa ei kuitenkaan ulos laiteta ennen kuin kämppä on valmis.
Kuvia tahtoisin laittaa, mutten nyt jaksa. Laitan tyhjästä kämpästä pari kuvaa ja kun edistyn, lisäilen kuvia tänne.
TJ24
Mukava juttu tässä muutossa on se, että ei oo yhtään kiire. Voi ihan rauhas etsiä ja hankkia tavaroita ja lopullisesti muuttaa periaatteessa vasta sitte ku kaikki on valmista. Luultavasti kotoa ei kuitenkaan ulos laiteta ennen kuin kämppä on valmis.
Kuvia tahtoisin laittaa, mutten nyt jaksa. Laitan tyhjästä kämpästä pari kuvaa ja kun edistyn, lisäilen kuvia tänne.
TJ24
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Reserviin totuttelua
Viime kirjoituksen jälkeen on reservin aurinko ihan oikeasti alkaa paistamaan. Aikaa armeijan ulkopuolella on tullut vietettyä enemmän kuin aiemmin viimeisen vuoden aikana.
Muutamat viime viikot ovat olleet varsin kaksijakoisia sisällöltään. Kesä-heinäkuun vaihteen vietin Joensuussa SDP:n puoluekokouksessa sen jälkeen 2 viikkoa armeijan viimeisillä leireillä ja viime viikonloppuna Demarinuorten liittokokouksessa.
Leiriviikot olivat rutinoituneelle johtajalle jo helppoja suhteessa miehistön töihin. Nukuin miehistöön verrattaen paljon ja muutenkin selvisin aika vähällä. Loppusota viime viikolla oli pääasiassa ilmavaaran harjoittelua eli leikittiin että lentokoneet hyökkäs meidän kimppuun ja pistettiin sadevaatteet ja kaasunaamarit päälle ja hengattiin ne päällä auringossa tunnista pariin. Ei ole mukavaa.
Viime aikojen toinen puoli onkin sitten politiikkaa. SDP:n puoluekokouksessa reilut pari viikkoa sitten valittiin uusi puoluesihteeri ja vanha puheenjohtajisto uudelle kaudelle sekä päätettiin puolueen politiikan suunta seuraavalle kahdelle vuodelle. Voin kertoa, että siinä oli yksi hienoimmista viikonlopuista pitkään pitkään aikaan. Yllättävän mukavaa olla samoin ajattelevien ihmisten kanssa päättämässä asioista, puhumassa niistä ja viettämässä aikaa muuten vain. Neljän päivän aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja näin minkälaista väkeä aktiividemareihin kuuluu. Nuoria puoluekokouksessa oli todella paljon ja siksi ärsyttääkin, että maikkarin uutisissa mainostettiin erikseen kuinka vanhaa väkeä demareissa on :@.
Puoluekokouksessa Mikael Jungner siis valittiin uudeksi puoluesihteeriksi. Mikaelin valinta oli yksi tärkeimpiä syitä kokouksen mahtavalle hengelle Jutta Urpilaisen hienojen puheiden lisäksi. Mikael on todella innostava ja kekseliäs poliitikko ja uskon, että hänen avullaan saadaan puolueväki niin innostuneeksi mahtavasta aatteestamme, että ensi eduskuntavaalien työnteko johtaa vaalivoittoon!
Toinen vastaanvanlainen tapahtuma oli viime viikonloppuna Turussa järjestetty Demarinuorten liittokokous. Liittokokouksessa ei ollut yhtä vahvaa muutoksen ja uuden ajan innostuneisuutta kuin puoluekokouksessa, mutta ideologisia ja edistyksellisiä päätöksiä sitäkin enemmän. Liitolle valittiin uusi puheenjohtajisto, johon olen todella tyytyväinen. Uudeksi puheenjohtajaksi oli kaksi todella hyvää vaihtoehtoa, joista valittiin Timo Kontio. Niukasti toiseksi jäänyt Hirvosen Teemu olisi myös ollut hyvä valinta, mutta tällä kertaa valinta oli tämä. Teemu vie sosialidemokratiaa eteenpäin ensi keväänä pääsemällä eduskuntaan Savonlinnasta.
Demarinuorten kanssa tehtiin muutama edistyksellinen päätös, joista saa olla ylpeä. Päätettiin mm. vastustaa ydinvoimaa ja minkkitarhausta ja puolustaa maksutonta koulutusta, sukupuolineutraalia avioliittolakia, vanhempainvapaan 6+6+6-mallia, ilmaisia kondomeja, lisäliikuntatunteja kouluihin sekä terveellisiä välipalavaihtoehtoja kouluissa. Olen tyytyväinen. Harvoja pettymyksiä oli pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen kannalle jääminen, mutta ehkä senkin voi sulattaa, koska helsinkiläiset itse niin halusivat.
Kaiken tämän jälkeen solmin tänään vuokrasopimuksen Annan tädin kanssa! Sain avaimen ja huomenna käyn mittailemassa kaikki mitat asunnosta. Sitä ennen käyn salilla ja uimassa :p
Olen kyllä suhteellisen innoissani muutosta. On hauskaa ruveta sisustamaan ja suunnittelemaan kotia ja omaa elämää. Tietysti asia myös vähän arvelluttaa, mutta pakko luottaa, että homma toimii.
Olen nyt lomilla puolitoista viikkoa. Sen jälkeen käyn juhannuksen armeijassa ja sitten olen taas viikon lomilla, minkä jälkeen armeijaa viikko jäljellä. Kasarmilla herään vielä kahdeksan kertaa.
Virallinen TJ25.
Muutamat viime viikot ovat olleet varsin kaksijakoisia sisällöltään. Kesä-heinäkuun vaihteen vietin Joensuussa SDP:n puoluekokouksessa sen jälkeen 2 viikkoa armeijan viimeisillä leireillä ja viime viikonloppuna Demarinuorten liittokokouksessa.
Leiriviikot olivat rutinoituneelle johtajalle jo helppoja suhteessa miehistön töihin. Nukuin miehistöön verrattaen paljon ja muutenkin selvisin aika vähällä. Loppusota viime viikolla oli pääasiassa ilmavaaran harjoittelua eli leikittiin että lentokoneet hyökkäs meidän kimppuun ja pistettiin sadevaatteet ja kaasunaamarit päälle ja hengattiin ne päällä auringossa tunnista pariin. Ei ole mukavaa.
Viime aikojen toinen puoli onkin sitten politiikkaa. SDP:n puoluekokouksessa reilut pari viikkoa sitten valittiin uusi puoluesihteeri ja vanha puheenjohtajisto uudelle kaudelle sekä päätettiin puolueen politiikan suunta seuraavalle kahdelle vuodelle. Voin kertoa, että siinä oli yksi hienoimmista viikonlopuista pitkään pitkään aikaan. Yllättävän mukavaa olla samoin ajattelevien ihmisten kanssa päättämässä asioista, puhumassa niistä ja viettämässä aikaa muuten vain. Neljän päivän aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja näin minkälaista väkeä aktiividemareihin kuuluu. Nuoria puoluekokouksessa oli todella paljon ja siksi ärsyttääkin, että maikkarin uutisissa mainostettiin erikseen kuinka vanhaa väkeä demareissa on :@.
Puoluekokouksessa Mikael Jungner siis valittiin uudeksi puoluesihteeriksi. Mikaelin valinta oli yksi tärkeimpiä syitä kokouksen mahtavalle hengelle Jutta Urpilaisen hienojen puheiden lisäksi. Mikael on todella innostava ja kekseliäs poliitikko ja uskon, että hänen avullaan saadaan puolueväki niin innostuneeksi mahtavasta aatteestamme, että ensi eduskuntavaalien työnteko johtaa vaalivoittoon!
Toinen vastaanvanlainen tapahtuma oli viime viikonloppuna Turussa järjestetty Demarinuorten liittokokous. Liittokokouksessa ei ollut yhtä vahvaa muutoksen ja uuden ajan innostuneisuutta kuin puoluekokouksessa, mutta ideologisia ja edistyksellisiä päätöksiä sitäkin enemmän. Liitolle valittiin uusi puheenjohtajisto, johon olen todella tyytyväinen. Uudeksi puheenjohtajaksi oli kaksi todella hyvää vaihtoehtoa, joista valittiin Timo Kontio. Niukasti toiseksi jäänyt Hirvosen Teemu olisi myös ollut hyvä valinta, mutta tällä kertaa valinta oli tämä. Teemu vie sosialidemokratiaa eteenpäin ensi keväänä pääsemällä eduskuntaan Savonlinnasta.
Demarinuorten kanssa tehtiin muutama edistyksellinen päätös, joista saa olla ylpeä. Päätettiin mm. vastustaa ydinvoimaa ja minkkitarhausta ja puolustaa maksutonta koulutusta, sukupuolineutraalia avioliittolakia, vanhempainvapaan 6+6+6-mallia, ilmaisia kondomeja, lisäliikuntatunteja kouluihin sekä terveellisiä välipalavaihtoehtoja kouluissa. Olen tyytyväinen. Harvoja pettymyksiä oli pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen kannalle jääminen, mutta ehkä senkin voi sulattaa, koska helsinkiläiset itse niin halusivat.
Kaiken tämän jälkeen solmin tänään vuokrasopimuksen Annan tädin kanssa! Sain avaimen ja huomenna käyn mittailemassa kaikki mitat asunnosta. Sitä ennen käyn salilla ja uimassa :p
Olen kyllä suhteellisen innoissani muutosta. On hauskaa ruveta sisustamaan ja suunnittelemaan kotia ja omaa elämää. Tietysti asia myös vähän arvelluttaa, mutta pakko luottaa, että homma toimii.
Olen nyt lomilla puolitoista viikkoa. Sen jälkeen käyn juhannuksen armeijassa ja sitten olen taas viikon lomilla, minkä jälkeen armeijaa viikko jäljellä. Kasarmilla herään vielä kahdeksan kertaa.
Virallinen TJ25.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Helmiä VO:sta
Sinänsä mukavaa, että tänä viikonloppuna on Suomen kesän 2010 lämpöisin viikonloppu. Toisaalta sääli, että vietän sen armeijassa. Olen VO-vuorossa. VO tarkoittaa valmius/virka-apu -osastoa. Päivystän siis 9 lentosotamiehen kanssa Kauhavalla viikonlopun sen varalle, että mummo eksyy marjaan tai itsetuhoinen perussuomalainen katoaa metsään ja vaikkapa sytyttää sen palamaan. Ollaan siis valmiita antamaan virka-apua poliiseille tai palokunnalle yms.
Lämpötila on koko päivän huidellut luultavasti 25 hujakoilla. Hassua on ollut se, että koko ajan paukkuu ukkonen ja salamat räiskyy kilometrien päässä ja tummat pilvet puhkuu taivaalla, mutta kasarmilla ei ole satanut vaan päinvastoin paistanut koko ajan. Äsken kävin tunnin verran potkimassa tyhjää lentopalloa varuskunnan ehkä vähiten epätasaisella kentällä auringon paisteessa ja siinä ruskettuessani sain ihailla salamoita/salamia viereisellä taivaalla.
Nyt tulee Suomen peli ja lentosotamiehet alkaa huudoista päätellen huolestua johtajansa tilasta, joten parasta livetä.
TJ 54
Ps. Asiat eivät kuitenkaan ole niin huonosti kuin voisi luulla, sillä tänään löytyi lomalokerosta kolme myönnettyä lomalappua kersantti Mäkyselle. Yhteensä 26 päivää (kesä)lomaa!!! Ei tarvitsekkaan siis olla kahta kesää armeijassa c:
TJ54 - (lomat + viikonloput) = TJ n. 25
Pss. Alkaa myös näyttää siltä, että blogini on muuttumassa armeijablogista sisustusblogiksi kesän mittaan. Tyttöystäväni tädiltä saan vuokrata yksiön kotiutumiseni jälkeen, mikä tarkoittaa aikamoista järjestelyä ja sommittelua, josta luultavasti avaudun aikanaan myös tänne.
Lämpötila on koko päivän huidellut luultavasti 25 hujakoilla. Hassua on ollut se, että koko ajan paukkuu ukkonen ja salamat räiskyy kilometrien päässä ja tummat pilvet puhkuu taivaalla, mutta kasarmilla ei ole satanut vaan päinvastoin paistanut koko ajan. Äsken kävin tunnin verran potkimassa tyhjää lentopalloa varuskunnan ehkä vähiten epätasaisella kentällä auringon paisteessa ja siinä ruskettuessani sain ihailla salamoita/salamia viereisellä taivaalla.
Nyt tulee Suomen peli ja lentosotamiehet alkaa huudoista päätellen huolestua johtajansa tilasta, joten parasta livetä.
TJ 54
Ps. Asiat eivät kuitenkaan ole niin huonosti kuin voisi luulla, sillä tänään löytyi lomalokerosta kolme myönnettyä lomalappua kersantti Mäkyselle. Yhteensä 26 päivää (kesä)lomaa!!! Ei tarvitsekkaan siis olla kahta kesää armeijassa c:
TJ54 - (lomat + viikonloput) = TJ n. 25
Pss. Alkaa myös näyttää siltä, että blogini on muuttumassa armeijablogista sisustusblogiksi kesän mittaan. Tyttöystäväni tädiltä saan vuokrata yksiön kotiutumiseni jälkeen, mikä tarkoittaa aikamoista järjestelyä ja sommittelua, josta luultavasti avaudun aikanaan myös tänne.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Hyvät oli vaput!
Tänä vappuna vietin varmasti parhaan vappuni koskaan. Luultavasti suurin syy oli se, että vappua tuli juhlittua neljä päivää.
20 kaverin porukka siis majoittui keskiviikosta sunnuntaihin Rukalla hienossa paritalossa, joka oli jaettu häilyvästi tyttöjen ja poikien puoliin (mikä meinasi aiheuttaa sodan heti ensimmäisenä iltana :D). Sää oli alkuvapun eli keskiviikosta perjantaihin täydellinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vappukansa sai nauttia. Viikonlopun puolella pilvet valtasivat alaa, mutta se ei menoa kyllä haitannut.
Pääasiassa ohjelma oli rennosti ottamista, terassilla istumista, vappukilpailuja, Hawai-bileitä sekä jopa laskettelua ja E.E:n, A.A:n ja P.P:n tähdittämän corneri-sessarin seuraamista.
Vapun aikana myös tanssittiin mökillä, tanssittiin mökin pöydillä, tansittiin terassilla, tansittiin terassin pöydillä, tanssittiin Piste.-baarissa ja Piste.-baarin pöydillä.
Meno oli hallitun railakasta läpi vapun ja sunnuntaina taas pääsin Kauhavalle jatkamaan mahtavaa palvelustani.
TJ64
20 kaverin porukka siis majoittui keskiviikosta sunnuntaihin Rukalla hienossa paritalossa, joka oli jaettu häilyvästi tyttöjen ja poikien puoliin (mikä meinasi aiheuttaa sodan heti ensimmäisenä iltana :D). Sää oli alkuvapun eli keskiviikosta perjantaihin täydellinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vappukansa sai nauttia. Viikonlopun puolella pilvet valtasivat alaa, mutta se ei menoa kyllä haitannut.
Pääasiassa ohjelma oli rennosti ottamista, terassilla istumista, vappukilpailuja, Hawai-bileitä sekä jopa laskettelua ja E.E:n, A.A:n ja P.P:n tähdittämän corneri-sessarin seuraamista.
Vapun aikana myös tanssittiin mökillä, tanssittiin mökin pöydillä, tansittiin terassilla, tansittiin terassin pöydillä, tanssittiin Piste.-baarissa ja Piste.-baarin pöydillä.
Meno oli hallitun railakasta läpi vapun ja sunnuntaina taas pääsin Kauhavalle jatkamaan mahtavaa palvelustani.
TJ64
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Lomille lompsis
Wazaaaa!
Nyt menee hienosti, sillä 23 minuutin päästä alkaa toivottavasti mahtava vappulomani!
Tänä iltana käyn luultavasti kirpparilla ja huomenna aamulla startataan neljällä autolla kohti Rukaa ja Rukan Wappulounasta!
Armeijassa missaan lomilla ollessani ensiapukurssin ja sitä kautta ensiapupassin, mutta sen ehtii tarvittaessa hankkia myöhemmin.
Eilen tuli ylennys, joten kersanttina vielä mukavampi lähteä lomille!
TJ73!
Nyt menee hienosti, sillä 23 minuutin päästä alkaa toivottavasti mahtava vappulomani!
Tänä iltana käyn luultavasti kirpparilla ja huomenna aamulla startataan neljällä autolla kohti Rukaa ja Rukan Wappulounasta!
Armeijassa missaan lomilla ollessani ensiapukurssin ja sitä kautta ensiapupassin, mutta sen ehtii tarvittaessa hankkia myöhemmin.
Eilen tuli ylennys, joten kersanttina vielä mukavampi lähteä lomille!
TJ73!
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Hyvää Päivää!
Kyllä, kyllä, aamut sen ku vähenee. Kohta ei oo lunta maassa enää ollenkaan eli pakko olla "väbä".
En oo muutamaan viikkoon kirjotellu mitään joten pientä updatea tähän väliin.
Pari viikkoa sitten oltiin kaveriporukalla Himoksella. Porukka oli 7 varusmiesjohtajaa ja Anna. Vaikka inttiläpyskä lensi suhteellisen koko ajan kesti Anna koko viikonlopun tosi kivasti. Hyvä Anna. Himoksella laskettiin perjantai tosi hyvässä auringonpaisteessa ja muut päivät järkyttävän harmaassa utuloskasumusateessa. Sää ei kuitenkaan haitannu, sillä niinkuin intissä on opittu, ei ole huonoa säätä on vain väärä varustus. Meillä varustus oli hyvä.
Päivät oltiin aika pitkään rinteessä ja iltaisin oltiin viihteellä. Käytiin mm. Himos Areenalla kattomassa keikkoja. En haluaisi kertoa, mutta viikonlopun aikana meni 30e Antti Tuiskun ja Kotiteollisuuden keikkojen sisäänpääsymaksuihin. Keikoissa ei kyllä ollut juuri nähtävää, mutta ihan hauskoja iltoja kuitenkin. Illat päättyivät aina yhtä hienosti: HimosAreenalta lähdettäessä kuljettiin HimosPizzan, HimosCenterin, Himoskaupan ja HimosLomien vastaanoton ohi HimosGrillille, josta tilattiin listan ensimmäinen tuote: HimosBurgeri, jota mentiinkin sitten nauttimaan naapuriin LomasHimos-mökkiin. Järkyttävää.
Viime viikonloppuna olikin sitten Ninan 20v yllätyssynttäribileet Vaasassa Cella Novassa. Perjantai meni bändikämpällä yömyöhään biisien harjoitteluun ja lauantaina pitikin olla pelipaikalla roudaamassa ja treenaamassa jo puolenpäivän jälkeen. Ninan yllätysjuhlissa siis vedettiin erilaisilla kokoonpanoilla Ninalle biisejä kavereiden, Ninan siskojen ja toisen siskon miehen, Junnun, voimin. Soittelin siis pianot/synat biiseihin.
Oma biisilistani oli:
Lycke Li - Little Bit
Lilly Allen - Smile
Nelli - Pidä Musta Kii
Mew - 156
Ilta oli kyllä hyvä ja hieno ja taidokkaasti järjestetty (hyvä JERE!). Luultavasti parhaat synttäribileet, joissa oon ollu.
Ylhäällä Kassun ja Mirvan kanssa Mewiä!
Alla Amalia, synttäriNina ja MINÄ.
Nyt olen komppanialla Kauhavalla. Muut meidän komppaniasta on Lohtajalla ampumaleirillä. Itse olin VMTK:n puheenjohtajana tänään Tikkakoskella verkkoviestintäkoulutuksessa oppimassa ei-mitään ja jään loppuviikoksi sihteerin kanssa Kauhavalle odottamaan muita, jotka tulee perjantaina leiriltä.
Vielä vähän fiilistelyä! Kävin tänään lenkillä mahtavassa kesäpäivässä ja onnistuin 45min lenkillä juoksemaan 12 minuutissa 3000 metriä! Lähestyn siis cooper-ennätystä. Sen jälkeen kävin saunassa ja datailin yksin auringonlaskuun saakka. Nyt menen nukkumaan. Huomenna puolenpäivän jälkeen menen Kauhavan Lukiolle esittelemään Puolustusvoimia, varusmiespalvelusta, omia kokemuksia intistä ym. 50 minuutiksi. Aika hankalaa, mutta otan vastaan valittamatta kun muut on leirillä.
Ja tosiaan! TJ 86!
En oo muutamaan viikkoon kirjotellu mitään joten pientä updatea tähän väliin.
Pari viikkoa sitten oltiin kaveriporukalla Himoksella. Porukka oli 7 varusmiesjohtajaa ja Anna. Vaikka inttiläpyskä lensi suhteellisen koko ajan kesti Anna koko viikonlopun tosi kivasti. Hyvä Anna. Himoksella laskettiin perjantai tosi hyvässä auringonpaisteessa ja muut päivät järkyttävän harmaassa utuloskasumusateessa. Sää ei kuitenkaan haitannu, sillä niinkuin intissä on opittu, ei ole huonoa säätä on vain väärä varustus. Meillä varustus oli hyvä.
Päivät oltiin aika pitkään rinteessä ja iltaisin oltiin viihteellä. Käytiin mm. Himos Areenalla kattomassa keikkoja. En haluaisi kertoa, mutta viikonlopun aikana meni 30e Antti Tuiskun ja Kotiteollisuuden keikkojen sisäänpääsymaksuihin. Keikoissa ei kyllä ollut juuri nähtävää, mutta ihan hauskoja iltoja kuitenkin. Illat päättyivät aina yhtä hienosti: HimosAreenalta lähdettäessä kuljettiin HimosPizzan, HimosCenterin, Himoskaupan ja HimosLomien vastaanoton ohi HimosGrillille, josta tilattiin listan ensimmäinen tuote: HimosBurgeri, jota mentiinkin sitten nauttimaan naapuriin LomasHimos-mökkiin. Järkyttävää.
Viime viikonloppuna olikin sitten Ninan 20v yllätyssynttäribileet Vaasassa Cella Novassa. Perjantai meni bändikämpällä yömyöhään biisien harjoitteluun ja lauantaina pitikin olla pelipaikalla roudaamassa ja treenaamassa jo puolenpäivän jälkeen. Ninan yllätysjuhlissa siis vedettiin erilaisilla kokoonpanoilla Ninalle biisejä kavereiden, Ninan siskojen ja toisen siskon miehen, Junnun, voimin. Soittelin siis pianot/synat biiseihin.
Oma biisilistani oli:
Lycke Li - Little Bit
Lilly Allen - Smile
Nelli - Pidä Musta Kii
Mew - 156
Ilta oli kyllä hyvä ja hieno ja taidokkaasti järjestetty (hyvä JERE!). Luultavasti parhaat synttäribileet, joissa oon ollu.
Alla Amalia, synttäriNina ja MINÄ.
Nyt olen komppanialla Kauhavalla. Muut meidän komppaniasta on Lohtajalla ampumaleirillä. Itse olin VMTK:n puheenjohtajana tänään Tikkakoskella verkkoviestintäkoulutuksessa oppimassa ei-mitään ja jään loppuviikoksi sihteerin kanssa Kauhavalle odottamaan muita, jotka tulee perjantaina leiriltä.
Vielä vähän fiilistelyä! Kävin tänään lenkillä mahtavassa kesäpäivässä ja onnistuin 45min lenkillä juoksemaan 12 minuutissa 3000 metriä! Lähestyn siis cooper-ennätystä. Sen jälkeen kävin saunassa ja datailin yksin auringonlaskuun saakka. Nyt menen nukkumaan. Huomenna puolenpäivän jälkeen menen Kauhavan Lukiolle esittelemään Puolustusvoimia, varusmiespalvelusta, omia kokemuksia intistä ym. 50 minuutiksi. Aika hankalaa, mutta otan vastaan valittamatta kun muut on leirillä.
Ja tosiaan! TJ 86!
torstai 25. maaliskuuta 2010
Motivaation loisto
Neljän viikon jälkeen paluu sorvin ääreen.
Intissä on edetty aika paljo ja tänään tultiin neljä päivän leiriltä takas kasarmille. Miehistö valvoi yöt poterovartiossa, itse sain joukkueenvarajohtajana nukkua yöni aika mukavasti. Varajohtajan pesti oli rento, suurin homma oli huolehtia, että kaikki saa ruokaa neljä kertaa päivässä. Hain ruuan ahkiolla keittiöltä ja laitoin miehistön kanssa tarjolle ja vein tyhjät astiat takaisin kun kaikki oli saanu ruuan. Jvj:n homma ei ole varsinasinainen hommani vaan korkeampien tyyppien eli kokelaiden juttuja, mutta meillä on kokelaita niin vähän, että AUKin käyneistä valitaan varajohtajat joukkueisiin. Valintaa ei ole vielä tehty, mutta sain kokeilla leirillä. Jvj:ksi valittava ylenee kersantiksi ja saa siis yhden lomapäivän lisää. Maistuisi!
Reservin aurinko alkaa ihan selvästi jo valaista taivasta. En väitä, että se vielä olisi nousemassa, mutta pientä kajoa on havaittavissa. Eniten sen huomaa viikonloppuvapailla, kun tulee pääasiassa mietittyä intin jälkeisiä aikoja. Viikonloputkaan ei mene enää sunnuntai illan kasarmille paluun murehtimiseen vaan tulee ihan oikeasti tehtyä kaikenlaista järkevää. Motivaatio oli leirilläkin parempi kuin ennen, koska viikonloppu oli ollut hyvä.
Motivaatiota nostaa myös se, että lomien säästäminen on onnistunut hyvin tähän mennessä. Olen kärvistellyt intin ensimmäiset kaksi ja puoli sataa aamua käyttämällä vain kaksi omaa lomapäivää eli jäljellä on vielä pari kymmentä päivää ja vielä pitäisi muutama päivä tulla lisääkin. Kaiken tämän tarkoituksena on pitää lomat keväällä ja kesällä kun säät on jo paremmat. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olen viimeisen seitsemän inttiviikon aikana vain viimeisen kasarmilla, 3 viikkoa leirillä ja 4 lomilla. Melkein kuin kotiutuisi ennen aikojaan!
Hyvillä mielin siis edetään kohti reserviä. Viikonloppuna katselin hiukan Vaasan vuokrakämppiä ja äiti vihjasi, että intin jälkeen aikoo kantaa kamani pihalle. Ajattelin, että kun kerran muuttoapua tarjotaan niin miksei sitä käyttäisi ja etsiskelin siis hiukan ja löysin tosi siistejä ja sopuhintaisia kämppiä VOASilta eli Vaasan Opiskelija Asunto Säätiöltä. Palosaarella ja keskustassa tosi hyvillä paikoilla hyviä ja hyvän hintasia ja kokosia kämppiä.
Hyvä!
Intissä on edetty aika paljo ja tänään tultiin neljä päivän leiriltä takas kasarmille. Miehistö valvoi yöt poterovartiossa, itse sain joukkueenvarajohtajana nukkua yöni aika mukavasti. Varajohtajan pesti oli rento, suurin homma oli huolehtia, että kaikki saa ruokaa neljä kertaa päivässä. Hain ruuan ahkiolla keittiöltä ja laitoin miehistön kanssa tarjolle ja vein tyhjät astiat takaisin kun kaikki oli saanu ruuan. Jvj:n homma ei ole varsinasinainen hommani vaan korkeampien tyyppien eli kokelaiden juttuja, mutta meillä on kokelaita niin vähän, että AUKin käyneistä valitaan varajohtajat joukkueisiin. Valintaa ei ole vielä tehty, mutta sain kokeilla leirillä. Jvj:ksi valittava ylenee kersantiksi ja saa siis yhden lomapäivän lisää. Maistuisi!
Reservin aurinko alkaa ihan selvästi jo valaista taivasta. En väitä, että se vielä olisi nousemassa, mutta pientä kajoa on havaittavissa. Eniten sen huomaa viikonloppuvapailla, kun tulee pääasiassa mietittyä intin jälkeisiä aikoja. Viikonloputkaan ei mene enää sunnuntai illan kasarmille paluun murehtimiseen vaan tulee ihan oikeasti tehtyä kaikenlaista järkevää. Motivaatio oli leirilläkin parempi kuin ennen, koska viikonloppu oli ollut hyvä.
Motivaatiota nostaa myös se, että lomien säästäminen on onnistunut hyvin tähän mennessä. Olen kärvistellyt intin ensimmäiset kaksi ja puoli sataa aamua käyttämällä vain kaksi omaa lomapäivää eli jäljellä on vielä pari kymmentä päivää ja vielä pitäisi muutama päivä tulla lisääkin. Kaiken tämän tarkoituksena on pitää lomat keväällä ja kesällä kun säät on jo paremmat. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olen viimeisen seitsemän inttiviikon aikana vain viimeisen kasarmilla, 3 viikkoa leirillä ja 4 lomilla. Melkein kuin kotiutuisi ennen aikojaan!
Hyvillä mielin siis edetään kohti reserviä. Viikonloppuna katselin hiukan Vaasan vuokrakämppiä ja äiti vihjasi, että intin jälkeen aikoo kantaa kamani pihalle. Ajattelin, että kun kerran muuttoapua tarjotaan niin miksei sitä käyttäisi ja etsiskelin siis hiukan ja löysin tosi siistejä ja sopuhintaisia kämppiä VOASilta eli Vaasan Opiskelija Asunto Säätiöltä. Palosaarella ja keskustassa tosi hyvillä paikoilla hyviä ja hyvän hintasia ja kokosia kämppiä.
Hyvä!
torstai 25. helmikuuta 2010
Alokaskausi nipussa
Alokaskausi alkaa olla ohi. Huomenna on valatilaisuus ja ensi viikolla alokkaat hajaantuu aliupseeri- ja miehistökursseille. Osa lähtee erikoiskoulutuskauden (E-kausi) ajaksi muualle, mm. kuskiksi koulutettavat lähtevät Tikkakoskelle ja tulevat Kauhavalle takaisin kesäkuun lopussa.
Alokaskauden aikana on opeteltu samat asiat, jotka joka paikassa opetetaan ja kaikkien suomalaisten sotilaiden on osattava. Yksittäisen taistelijan perusjutut käytöksestä ampumiseen pitää nyt olla hallussa. Opittujen taitojen pohjalle ruvetaan erikoistumaan omaan sodanajantehtävään. Itse koulutan suojausmiehiä, jotka lentotukikohdassa vastaavat ilmaiskun jälkeisistä toimenpiteistä eli rakentavat puhdistuslinjaston, jossa kaikki materiaali puhdistetaan radioaktiivisista tai myrkyllisistä aineista.
Huomenna alokkaat nimitetään valatilaisuudessa Lentosotamiehiksi. Vala on Kauhavan kirkossa ja sen jälkeen valajuhla Lentosotakoulun muonituskeskuksessa. Vanhemmat ja tyttöystävät pääsee katsomaan soturiaan valatilaisuuden jälkeen komppanian majoitustiloihin. Käytävillä johtajat esittelevät E-kaudella käytettäviä aseita ja varusteita, mm. konekivääreitä, haulikoita, pistooleja, viestivälineitä. Juhlan ja tutustumiskierroksen jälkeen päästään valalomalle viikonlopuksi.
Viikonlopun vietän Annan luona Turussa. Junalitterat on, mutta junan valinta riippuu siitä, koska päästään lähtemään lomille.
Alokaskauden aikana on opeteltu samat asiat, jotka joka paikassa opetetaan ja kaikkien suomalaisten sotilaiden on osattava. Yksittäisen taistelijan perusjutut käytöksestä ampumiseen pitää nyt olla hallussa. Opittujen taitojen pohjalle ruvetaan erikoistumaan omaan sodanajantehtävään. Itse koulutan suojausmiehiä, jotka lentotukikohdassa vastaavat ilmaiskun jälkeisistä toimenpiteistä eli rakentavat puhdistuslinjaston, jossa kaikki materiaali puhdistetaan radioaktiivisista tai myrkyllisistä aineista.
Huomenna alokkaat nimitetään valatilaisuudessa Lentosotamiehiksi. Vala on Kauhavan kirkossa ja sen jälkeen valajuhla Lentosotakoulun muonituskeskuksessa. Vanhemmat ja tyttöystävät pääsee katsomaan soturiaan valatilaisuuden jälkeen komppanian majoitustiloihin. Käytävillä johtajat esittelevät E-kaudella käytettäviä aseita ja varusteita, mm. konekivääreitä, haulikoita, pistooleja, viestivälineitä. Juhlan ja tutustumiskierroksen jälkeen päästään valalomalle viikonlopuksi.
Viikonlopun vietän Annan luona Turussa. Junalitterat on, mutta junan valinta riippuu siitä, koska päästään lähtemään lomille.
maanantai 22. helmikuuta 2010
SE kiinnostaa kaikkia
Pitäisikö teidän naapuriin rakentaa vanhainkoti, ostoskeskus vai nuorisotalo bändikämppineen? Onko hyvät bussiyhteydet tärkeämpiä kuin hyvät pyörätiet? Pitäisikö Suomen käyttää miljardeja maanpuolustuksen kehittämiseen, koulujen remontoimiseen vaiko kannattamattomien maatilojen tukemiseen? Tarkoittaako Euroopan yhdentyminen maiden välistä yhteistyötä vai maiden yhdistymistä supervaltioksi?
Politiikka.Toisia se kiinnostaa, toisia yököttää. Joillekkin se ei sano eikä tarkoita mitään. Toisille kaikki on sitä. Kamala sana. Kukaan ei osaa määritellä sitä tyhjentävästi. Parhaiten sen sisällön ymmärtää seuraamalla sitä, mitä politiikaksi mediassa ja ihmisten keskuudessa politiikaksi sanotaan. Politiikka vaatii perehtymistä ja seuraamista, mikä tekeekin siitä niin vaikeasti lähestyttävää.
Politiikkaan perehtyminen tarkoittaa yleissivistystä. Lukion käyneellä se on jo sillä tasolla, ettei politiikan seuraaminen tuota ongelmia. Kun yleissivistys on pohjalla, politiikan seuraaminen lisää tietoja ja yhä monimutkaisemmat ja vaikeammalta tuntuvat asiat alkavat aueta.
Politiikan seuraaminen ei ole urheilun seuraamista kummallisempaa tai vaikeampaa. Lehdet ja uutiset pursuavat sitä. On mm. paikallista, kansallista, Eurooppa- ja kansainvälistä politiikkaa. Näistä paikallinen kunnallispolitiikka ja kansallinen politiikka ovat varmasti konkreettisimpia ja helpoimpia ymmärtää ja seurata, sillä ne ovat ihmistä lähimpänä. Kun veroja nostetaan, pitää jonkun maksaa niitä enemmän, mutta samantien on valtiolla enemmän rahaa käytettäväksi vaikka rautateiden ylläpitoon, tai johonkin muuhun, mistä hyötyvät kaikki. Tai kun naapuriin päätetään rakentaa ydinvoimala, ei ole epäselvää, miten asia itseä koskettaa.
Kaikki asiat eivät tunnu koskettavan itseä, mutta kuitenkin yllättävän suuren osan päätöksistä, saattaisit itse tehdä eri tavalla, jos tietäisit miten niihin vaikuttaa. Politiikkan seuraaminen ja siihen perehtyminen ovat asioita, joita jokaisen kansalaisen kannattaisi harrastaa edes ihan vähän. Kun tietää maahanmuuttoasioista jotain, on niistä helpompi muodostaa perusteltuja mielipiteitä ja olla jotain mieltä. Sama pätee polittiikaan ylipäätään.
Monet asiat politiikassa ovat mielipide-, arvo- tai ideologiapohjaisia valintoja. Tehtävään päätökseen siis vaikuttaa paljon se, mitä itse omassa elämässä pidetään arvokkaana ja miten suhtaudutaan muihin ihmisiin. Ihmisillä on tietysti erilaisia arvoja ja mielipiteitä, joten päätöksiäkään ei aina pystytä tekemään yksimielisesti. Erilaiset mielipiteet ovat hyvä asia ja ennen oman mielipiteen muodostamista kannattaa aina tutustua useampaan erilaiseen näkökulmaan ja niiden perusteluihin.
Itse kiinnostuin politiikasta, kun aloin yläasteella opiskella yhteiskuntaoppia. Mielenkiintoinen aine vei mukanaan ja lukiossa luin kaikki yhteiskuntaan viittaavat kurssit yhteiskuntafilosofiasta lähtien. Kun opin ymmärtämään yhteiskunnan rakenteita koulun kautta opin ymmärtämään myös politiikkaa ja kiinnostuin siitä yhä enemmän. Myös vanhempani ovat vaikuttaneet asiaan, täytyy myöntää. Kun 2008 aloin ehdolle kunnallisvaaleissa 18-vuotiaana, aloin seurata politiikkaa yhä tiiviimmin. Sen jälkeen erilaiset luottamustehtävät ovat lisänneet mielenkiintoa ja perehdyttäneet asioihin, joista ehdottomasti on hyötyä myös arkielämässä. Olen politiikassa niin sanotusti mukana nyt toista vuotta, joten en todellakaan ole vielä päässyt siihen sisälle kunnolla. Uusia asioita tulee jatkuvasti ja opeteltavaa riittää.
Politiikkaa saa siis kaikesta. Jos jokin asia kiinnostaa sinua, se on luultavasti jossain määrin poliittinen ja näin ollen voisi myös politiikka kiinnostaa sinua. Unohda vain sana politiikka ja käsittele asiaa erilaisten mielipiteiden ja niiden perustelujen vertailuna, niin juttu tuntuu paljon mielekkäämmältä ja mielenkiintoisemmalta.
Politiikka.Toisia se kiinnostaa, toisia yököttää. Joillekkin se ei sano eikä tarkoita mitään. Toisille kaikki on sitä. Kamala sana. Kukaan ei osaa määritellä sitä tyhjentävästi. Parhaiten sen sisällön ymmärtää seuraamalla sitä, mitä politiikaksi mediassa ja ihmisten keskuudessa politiikaksi sanotaan. Politiikka vaatii perehtymistä ja seuraamista, mikä tekeekin siitä niin vaikeasti lähestyttävää.
Politiikkaan perehtyminen tarkoittaa yleissivistystä. Lukion käyneellä se on jo sillä tasolla, ettei politiikan seuraaminen tuota ongelmia. Kun yleissivistys on pohjalla, politiikan seuraaminen lisää tietoja ja yhä monimutkaisemmat ja vaikeammalta tuntuvat asiat alkavat aueta.
Politiikan seuraaminen ei ole urheilun seuraamista kummallisempaa tai vaikeampaa. Lehdet ja uutiset pursuavat sitä. On mm. paikallista, kansallista, Eurooppa- ja kansainvälistä politiikkaa. Näistä paikallinen kunnallispolitiikka ja kansallinen politiikka ovat varmasti konkreettisimpia ja helpoimpia ymmärtää ja seurata, sillä ne ovat ihmistä lähimpänä. Kun veroja nostetaan, pitää jonkun maksaa niitä enemmän, mutta samantien on valtiolla enemmän rahaa käytettäväksi vaikka rautateiden ylläpitoon, tai johonkin muuhun, mistä hyötyvät kaikki. Tai kun naapuriin päätetään rakentaa ydinvoimala, ei ole epäselvää, miten asia itseä koskettaa.
Kaikki asiat eivät tunnu koskettavan itseä, mutta kuitenkin yllättävän suuren osan päätöksistä, saattaisit itse tehdä eri tavalla, jos tietäisit miten niihin vaikuttaa. Politiikkan seuraaminen ja siihen perehtyminen ovat asioita, joita jokaisen kansalaisen kannattaisi harrastaa edes ihan vähän. Kun tietää maahanmuuttoasioista jotain, on niistä helpompi muodostaa perusteltuja mielipiteitä ja olla jotain mieltä. Sama pätee polittiikaan ylipäätään.
Monet asiat politiikassa ovat mielipide-, arvo- tai ideologiapohjaisia valintoja. Tehtävään päätökseen siis vaikuttaa paljon se, mitä itse omassa elämässä pidetään arvokkaana ja miten suhtaudutaan muihin ihmisiin. Ihmisillä on tietysti erilaisia arvoja ja mielipiteitä, joten päätöksiäkään ei aina pystytä tekemään yksimielisesti. Erilaiset mielipiteet ovat hyvä asia ja ennen oman mielipiteen muodostamista kannattaa aina tutustua useampaan erilaiseen näkökulmaan ja niiden perusteluihin.
Itse kiinnostuin politiikasta, kun aloin yläasteella opiskella yhteiskuntaoppia. Mielenkiintoinen aine vei mukanaan ja lukiossa luin kaikki yhteiskuntaan viittaavat kurssit yhteiskuntafilosofiasta lähtien. Kun opin ymmärtämään yhteiskunnan rakenteita koulun kautta opin ymmärtämään myös politiikkaa ja kiinnostuin siitä yhä enemmän. Myös vanhempani ovat vaikuttaneet asiaan, täytyy myöntää. Kun 2008 aloin ehdolle kunnallisvaaleissa 18-vuotiaana, aloin seurata politiikkaa yhä tiiviimmin. Sen jälkeen erilaiset luottamustehtävät ovat lisänneet mielenkiintoa ja perehdyttäneet asioihin, joista ehdottomasti on hyötyä myös arkielämässä. Olen politiikassa niin sanotusti mukana nyt toista vuotta, joten en todellakaan ole vielä päässyt siihen sisälle kunnolla. Uusia asioita tulee jatkuvasti ja opeteltavaa riittää.
Politiikkaa saa siis kaikesta. Jos jokin asia kiinnostaa sinua, se on luultavasti jossain määrin poliittinen ja näin ollen voisi myös politiikka kiinnostaa sinua. Unohda vain sana politiikka ja käsittele asiaa erilaisten mielipiteiden ja niiden perustelujen vertailuna, niin juttu tuntuu paljon mielekkäämmältä ja mielenkiintoisemmalta.
perjantai 19. helmikuuta 2010
VLV:tä odotellessa
Menkijärvestä selvittiin hengissä. Alokkaat oppi asiat toivottavasti edes jotenkuten niin ei tarvitse palata samoihin juttuihin myöhemmin. Helppo leiri muuten, mutta mielettömän pitkä ja viimeisenä yönä oli puita liian vähän ja alokkaat säästeliäinä jätti polttamatta nekin vähät joten nukuttiin koleahkosa teltassa ja sain siinä flunssan, jonka kanssa tässä odottelen viikonloppuvapaita.
Leirit on vähän kuin festareita. Suurin osa ajasta vietetään teltassa ja osa sykkimässä. Toisilta homma jää kesken, kun ruoka ei pysy sisällä. Sykkiminen on kyllä ihan eri asia kuin festareilla keikkojen katsominen, mutta silti teltassa vietetty aika on kovinki samanlaista. Ainakin juttujen taso on sama. Vielä kun siihen liitettäisiin alkoholit armeijaan niin avot, ei erottaisi enää aselajileiriä rokkifestivaalista. Festareilla ja leireillä on sekin sama, että koko ajan pitää kattoa muidenkin perään..
Fakta on kuitenkin, että leirillä hajotuskäyrä nousi taas korkeisiin lukemiin ja vlv on odotettu. Perjantai-maanantai pituinen loma kuluu Vaasassa.
Nyt nukkumaan.. jäi vähän idea puuttumaan tästä kirjoituksesta, mutta ei anneta sen häiritä.
LomaTJ 1
TJ 141
Leirit on vähän kuin festareita. Suurin osa ajasta vietetään teltassa ja osa sykkimässä. Toisilta homma jää kesken, kun ruoka ei pysy sisällä. Sykkiminen on kyllä ihan eri asia kuin festareilla keikkojen katsominen, mutta silti teltassa vietetty aika on kovinki samanlaista. Ainakin juttujen taso on sama. Vielä kun siihen liitettäisiin alkoholit armeijaan niin avot, ei erottaisi enää aselajileiriä rokkifestivaalista. Festareilla ja leireillä on sekin sama, että koko ajan pitää kattoa muidenkin perään..
Fakta on kuitenkin, että leirillä hajotuskäyrä nousi taas korkeisiin lukemiin ja vlv on odotettu. Perjantai-maanantai pituinen loma kuluu Vaasassa.
Nyt nukkumaan.. jäi vähän idea puuttumaan tästä kirjoituksesta, mutta ei anneta sen häiritä.
LomaTJ 1
TJ 141
maanantai 8. helmikuuta 2010
Hyytävä Menkijärvi kutsuu
Kun nyt pääsin vauhtiin niin pistän sitten kaikki hommat liikkeelle. Eli kirjoittelen myös armeijan viimeisestä puolesta vuodestani. Puolustusvoimissa olen siis alikersantti Mäkynen, Kauhavan Lento Sotakoulun I/10 saapumiserän alokasryhmänjohtaja. Oma saapumiseräni on siis II/09. Olen käynyt sotilaspoliisialiupseerikoulun eli mahtavan Spol AUKin, josta sain paljon uusia kavereita ja hyviä muistoja mm. Aukin marssilta eli 45km (+7km pitkä allekirjoittaneen suunnistusvirhe matkan aluksi) ryhmätaitokilpailusta ja rankasta kohteensuojausleiristä, jossa nukuin kolmessa yössä yhteensä 6 tuntia.
Johdan nyt siis 12 hengen alokasryhmää. Ryhmäni ei ole komppanian nohevin eli käytökseltään ja toiminnaltaan paras intti kielellä, mutta hyviä tyyppejä tuntuvat kuitenkin olevan. Ei siis mitään valmiita sotasankareita, muttei täysiä raukkojakaan. Tulevan leirin aikana nähdään vasta ensimmäistä kertaa kuka ottaa hommista vastuuta ja kenen kanssa on vaikeampi tulla toimeen.
Huomenna eli maanantaina 8. helmikuuta 2010 lähdemme siis Menkijärvelle Alajärvelle alokkaiden peruskoulutuskauden leirille. Leirille tulevat alokkaat johtajineen sekä kouluttajat eli henkilökunta ja se kestää kokonaiset 10 päivää! Alokkaille koulutetaan taistelijan ja taistelijaparin toiminta ryhmän hyökkäyksessä ja puolustuksessa sekä yksittäisen taistelijan perustaitoja kuten rynnäkkökiväärin, telamiinan, käsikranaatin ja kevyen kertasingon käsittelyä.
Suurin opeteltava asia taitaa kuitenkin käytännössä olla leirillä eläminen. Alokkailla on luultavasti totuteltavaa öisiin kipinävuoroihin, puunhakkaamiseen ja yleensä jatkuvaan ulkona elämiseen. Helmikuu ei ole kaikista lämpimin kuukausi, joten pakkanen on myös kokeneemmille ryhmänjohtajille haaste. Itsellenikin leiri on ensimmäinen pakkasleiri.
Menkijärvi on kuitenkin varsinainen leirintä-alue. Alokkaat pääsevät lämitettyyn konttivessaan posliinipytylle, syövät ruokansa pakista lämmitetyssä sisäruokalassa ja pääsevät saunaan pesulle luultavasti joka ilta. Lisäksi sotilaskoti tuo karkit ja sipsit myyntiin pari kertaa leirin aikana. Kesällä alueella olisi uimaranta varusmiehille saunan vieressä. Kuka tietää vaikka avanto väännettäisiin uimarantaan :s
Kymmenen hyytävää päivää siis edessä. Lumi on kuitenkin luultavasti mukavampi leireilyalusta kuin kesällä Menkijärvellä alustana oleva hiekkahietatomusorapöly.
Kaksi viimeistä päivää käytetään hiihtomarssiin. Hiihdetään kahdessa päivässä 25-30 km moottorikelkan uraa pitkin ja yövytään välillä teltoissa.
Nyt täytyy lähteä miettimään ja pakkaamaan varusteita, 3 tunnin päästä täytyy jo olla kasarmilla. Huomenna tähän aikaan olen luultavasti saunassa tai teltassa lämmittelemässä. Samoin seuraavat 9 päivää.
Aamuja.
TJ152
Johdan nyt siis 12 hengen alokasryhmää. Ryhmäni ei ole komppanian nohevin eli käytökseltään ja toiminnaltaan paras intti kielellä, mutta hyviä tyyppejä tuntuvat kuitenkin olevan. Ei siis mitään valmiita sotasankareita, muttei täysiä raukkojakaan. Tulevan leirin aikana nähdään vasta ensimmäistä kertaa kuka ottaa hommista vastuuta ja kenen kanssa on vaikeampi tulla toimeen.
Huomenna eli maanantaina 8. helmikuuta 2010 lähdemme siis Menkijärvelle Alajärvelle alokkaiden peruskoulutuskauden leirille. Leirille tulevat alokkaat johtajineen sekä kouluttajat eli henkilökunta ja se kestää kokonaiset 10 päivää! Alokkaille koulutetaan taistelijan ja taistelijaparin toiminta ryhmän hyökkäyksessä ja puolustuksessa sekä yksittäisen taistelijan perustaitoja kuten rynnäkkökiväärin, telamiinan, käsikranaatin ja kevyen kertasingon käsittelyä.
Suurin opeteltava asia taitaa kuitenkin käytännössä olla leirillä eläminen. Alokkailla on luultavasti totuteltavaa öisiin kipinävuoroihin, puunhakkaamiseen ja yleensä jatkuvaan ulkona elämiseen. Helmikuu ei ole kaikista lämpimin kuukausi, joten pakkanen on myös kokeneemmille ryhmänjohtajille haaste. Itsellenikin leiri on ensimmäinen pakkasleiri.
Menkijärvi on kuitenkin varsinainen leirintä-alue. Alokkaat pääsevät lämitettyyn konttivessaan posliinipytylle, syövät ruokansa pakista lämmitetyssä sisäruokalassa ja pääsevät saunaan pesulle luultavasti joka ilta. Lisäksi sotilaskoti tuo karkit ja sipsit myyntiin pari kertaa leirin aikana. Kesällä alueella olisi uimaranta varusmiehille saunan vieressä. Kuka tietää vaikka avanto väännettäisiin uimarantaan :s
Kymmenen hyytävää päivää siis edessä. Lumi on kuitenkin luultavasti mukavampi leireilyalusta kuin kesällä Menkijärvellä alustana oleva hiekkahietatomusorapöly.
Kaksi viimeistä päivää käytetään hiihtomarssiin. Hiihdetään kahdessa päivässä 25-30 km moottorikelkan uraa pitkin ja yövytään välillä teltoissa.
Nyt täytyy lähteä miettimään ja pakkaamaan varusteita, 3 tunnin päästä täytyy jo olla kasarmilla. Huomenna tähän aikaan olen luultavasti saunassa tai teltassa lämmittelemässä. Samoin seuraavat 9 päivää.
Aamuja.
TJ152
Reilaamaan!
Kesällä 2010 kotiudun armeijasta heinäkuun 9. päivä. (Tätä kirjoitettaessa 152 päivän päästä.) Armeijan jälkeen seuraava velvollisuus on, kun koulu elo-syyskuussa alkaa. Aikaa töihin, armeijastressin purkamiseen tai oikeastaan mihin vaan on siis puolitoista - pari kuukautta.
Tuon ajan voisin varmaan järkevästi hyödyntää töiden tekemiseen. Armeija kuitenkin sekoittaa asioita ja niiden tärkeys järjestyksiä siten, että tällä hetkellä suunnitelmani on lähteä InterRail-matkalle tyttöystäväni kanssa. Matkaa voisi ajatella palkintona vuoden kärsimyksistä Suomen valtion hyväksi. (Turha luetella kaikkea tässä, avaudun niistä toiste.) Oikein olisi tietysti, että valtio maksaisi lystin, mutta tällä kertaa niin ei taida käydä.
Kymmenkunta reilaussivua auki ja alan nyt fiilistellä ja suunnitella unelmareiliäni, jonka ensi kesänä yritän toteuttaa. Suunnittelen nyt raakasti vain reittiä enkä sen enempää matkan sisältöä oikeastaan.
Ensimmäinen kysymys on, haluanko reissata yhdessä maassa Country Passilla vai koko Euroopassa Global Passilla. Sitä ei kauaa tarvitse miettiä - Global Pass ehdottomasti. Niitäkin on erilaisia. Halvin on 5 matkustuspäivää 10 päivän aikana ja kallein rajoittamaton määrä matkustusta 30 päivän ajan. Rajoittamattomia lippuja on 15, 22 ja 30 päivälle. 22 päivää tuntuu ennakolta sopivimmalta ajalta irrottaa puolentoista kuukauden lomasta. Tietysti pituuteen vaikuttaa matkan suunnitelluvaiheessa se, kuinka moneen kaupunkiin ja maahan haluaa matkustaa ymym.. 22 päivän Global Pass maksaa 12-25 -vuotiaalle 309e - ei paha.
Noniin. 22 päivää aikaa käytettäväksi mahdollisimman monipuolisesti ja mukavasti Euroopassa. Kohteista on tietysti runsauden pula. Global Pass käy n. 30 maassa :o Joka maahan ei siis ehdi päiväksi.
Suomesta lähdettäessä reilipassilla saa laivamatkasta Helsingistä Rostockiin Saksaan 30% alennusta. Siinä voisi olla hyvä mahdollisuus säästää aikaa ja ehkä rahaakin, jos malttaa skipata Pohjoismaat. Rostockista pääsee junalla Hampuriin ja Hampurista esim. Frankfurtiin. Jommassa kummassa voisi viettää aikaa päivän-pari. Aina olen Saksassa halunnut päästä kokeilemaan kielitaitoani :p
Frankfurtista on reilikartan mukaan vajaan 4 tunnin junamatka Pariisiin. Pariisi on varmaan yksi suurimmista toiveistani päästä käymään joskus. Siellä siis muutama päivä. Pariisista on kuitenkin esitteiden mukaan suht hankala ja suht kallista löytää majoitusta. Täytyy siis olla ajoissa liikkeellä varausten kanssa. Pariisista pääsee luotijunalla parissatunnissa Lyoniin ja Lyonista Berniin. Bern voisi olla mielenkiintoinen kaupunki viettää pari päivää.
Sveitsistä pääsee kätevästi Milanoon. Junamatka 4 tuntia. Italiassa voi joko jäädä Milanoon tai sitten jatkaa Milanosta junalla Venetsiaan. Pitää tutkia oppaita ja ottaa selvää kumpaan olisi kivempi majoittua. Keski- ja pohjois -Italiaan en lähtisi, sillä niihin menisi aikaa useita päiviä ja Italiaan mennessä päiviä on kulunut luultavasti jo 13-15, ehkä ylikin eikä aika riitä millään esim. Roomassa käymiseen. Roomaan täytyy tehdä matka erikseen joskus.
Italiasta matka voisi jatkua Itävaltaan. Venetsiasta pääsee Wieniin "suoraan". Wienissä voisi yöpyä/ viettää päivän pari ja jatkaa sitten Prahaan eli Tsekkeihin. Prahassa kulutetaan aikaa jos päiviä vielä riittää ja sen jälkeen suuntana voisi olla Berliini viimeisenä pysäkkinä ennen kotimatkaa. Berliinistä matkan voisi päättää Rostockin kautta samalla laivalla kuin tullessa Helinskiin. Toinen vaihtoehto päivien riittäessä on tietysti tulla Kööpehaminan ja Tukhoman kautta Suomeen ja viipyä pohjoismaissa muutama päivä ennen paluuta kotiin.
Näin äkkiä kuviteltuna reilireittinä voisi olla siis:
Helsinki - Rostock - Hampuri - Frankfurt - Pariisi - Lyon - Bern - Milano - Venetsia - Wien - Praha - Berliini - Rostock - (Kööpenhamina - Tukholma -) Helsinki
Kaikki siis suurkaupunkeja. Tylsää? Luultavasti jotkut kelpaavat vain läpikulkuun ja matkalle on lisättävä muutama viehättävä pikku paikkakunta/kylä. Niistä vain ei ole minkäänlaista kokemusta.. Täytynee siis suunnata kirjastoon haalimaan matkaoppaita.
Kyseiseen matkaan ei myöskään varmasti tule riittämään 22 päivää... Työtä tuottaa matkan mahduttaminen 30kään päivään. Nyt on kuitenkin pohja, jolle lähteä suunnittelemaan ja hakemaan tietoja. Monille väleille paikka junasta on varattava etukäteen. Samoin majoitus on oltava valmiina varattuna ja suunniteltuna useimpiin paikkoihin. Kuitenkaan suunnitelma ei saa olla liian aukoton niin ettei jää varaa sen muuttamiselle kesken matkan. Reilaamisessa kuulemma parasta on juuri spontaanius ja "sinne mennään minne nenä vie" -asenne.
Sumplittavaa ja suunniteltavaa riittää. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä ja suunnittelu on varmasti hauskaa. Kirjoitan reilauksesta taas kun asia on edistynyt.
Lisää tietoa reilaamisesta:
www.vr.fi/interrail
www.interrailnet.com
http://www.rantapallo.fi/junamatkat/interrail-opas-eurooppaan/
Tuon ajan voisin varmaan järkevästi hyödyntää töiden tekemiseen. Armeija kuitenkin sekoittaa asioita ja niiden tärkeys järjestyksiä siten, että tällä hetkellä suunnitelmani on lähteä InterRail-matkalle tyttöystäväni kanssa. Matkaa voisi ajatella palkintona vuoden kärsimyksistä Suomen valtion hyväksi. (Turha luetella kaikkea tässä, avaudun niistä toiste.) Oikein olisi tietysti, että valtio maksaisi lystin, mutta tällä kertaa niin ei taida käydä.
Kymmenkunta reilaussivua auki ja alan nyt fiilistellä ja suunnitella unelmareiliäni, jonka ensi kesänä yritän toteuttaa. Suunnittelen nyt raakasti vain reittiä enkä sen enempää matkan sisältöä oikeastaan.
Ensimmäinen kysymys on, haluanko reissata yhdessä maassa Country Passilla vai koko Euroopassa Global Passilla. Sitä ei kauaa tarvitse miettiä - Global Pass ehdottomasti. Niitäkin on erilaisia. Halvin on 5 matkustuspäivää 10 päivän aikana ja kallein rajoittamaton määrä matkustusta 30 päivän ajan. Rajoittamattomia lippuja on 15, 22 ja 30 päivälle. 22 päivää tuntuu ennakolta sopivimmalta ajalta irrottaa puolentoista kuukauden lomasta. Tietysti pituuteen vaikuttaa matkan suunnitelluvaiheessa se, kuinka moneen kaupunkiin ja maahan haluaa matkustaa ymym.. 22 päivän Global Pass maksaa 12-25 -vuotiaalle 309e - ei paha.
Noniin. 22 päivää aikaa käytettäväksi mahdollisimman monipuolisesti ja mukavasti Euroopassa. Kohteista on tietysti runsauden pula. Global Pass käy n. 30 maassa :o Joka maahan ei siis ehdi päiväksi.
Suomesta lähdettäessä reilipassilla saa laivamatkasta Helsingistä Rostockiin Saksaan 30% alennusta. Siinä voisi olla hyvä mahdollisuus säästää aikaa ja ehkä rahaakin, jos malttaa skipata Pohjoismaat. Rostockista pääsee junalla Hampuriin ja Hampurista esim. Frankfurtiin. Jommassa kummassa voisi viettää aikaa päivän-pari. Aina olen Saksassa halunnut päästä kokeilemaan kielitaitoani :p
Frankfurtista on reilikartan mukaan vajaan 4 tunnin junamatka Pariisiin. Pariisi on varmaan yksi suurimmista toiveistani päästä käymään joskus. Siellä siis muutama päivä. Pariisista on kuitenkin esitteiden mukaan suht hankala ja suht kallista löytää majoitusta. Täytyy siis olla ajoissa liikkeellä varausten kanssa. Pariisista pääsee luotijunalla parissatunnissa Lyoniin ja Lyonista Berniin. Bern voisi olla mielenkiintoinen kaupunki viettää pari päivää.
Sveitsistä pääsee kätevästi Milanoon. Junamatka 4 tuntia. Italiassa voi joko jäädä Milanoon tai sitten jatkaa Milanosta junalla Venetsiaan. Pitää tutkia oppaita ja ottaa selvää kumpaan olisi kivempi majoittua. Keski- ja pohjois -Italiaan en lähtisi, sillä niihin menisi aikaa useita päiviä ja Italiaan mennessä päiviä on kulunut luultavasti jo 13-15, ehkä ylikin eikä aika riitä millään esim. Roomassa käymiseen. Roomaan täytyy tehdä matka erikseen joskus.
Italiasta matka voisi jatkua Itävaltaan. Venetsiasta pääsee Wieniin "suoraan". Wienissä voisi yöpyä/ viettää päivän pari ja jatkaa sitten Prahaan eli Tsekkeihin. Prahassa kulutetaan aikaa jos päiviä vielä riittää ja sen jälkeen suuntana voisi olla Berliini viimeisenä pysäkkinä ennen kotimatkaa. Berliinistä matkan voisi päättää Rostockin kautta samalla laivalla kuin tullessa Helinskiin. Toinen vaihtoehto päivien riittäessä on tietysti tulla Kööpehaminan ja Tukhoman kautta Suomeen ja viipyä pohjoismaissa muutama päivä ennen paluuta kotiin.
Näin äkkiä kuviteltuna reilireittinä voisi olla siis:
Helsinki - Rostock - Hampuri - Frankfurt - Pariisi - Lyon - Bern - Milano - Venetsia - Wien - Praha - Berliini - Rostock - (Kööpenhamina - Tukholma -) Helsinki
Kaikki siis suurkaupunkeja. Tylsää? Luultavasti jotkut kelpaavat vain läpikulkuun ja matkalle on lisättävä muutama viehättävä pikku paikkakunta/kylä. Niistä vain ei ole minkäänlaista kokemusta.. Täytynee siis suunnata kirjastoon haalimaan matkaoppaita.
Kyseiseen matkaan ei myöskään varmasti tule riittämään 22 päivää... Työtä tuottaa matkan mahduttaminen 30kään päivään. Nyt on kuitenkin pohja, jolle lähteä suunnittelemaan ja hakemaan tietoja. Monille väleille paikka junasta on varattava etukäteen. Samoin majoitus on oltava valmiina varattuna ja suunniteltuna useimpiin paikkoihin. Kuitenkaan suunnitelma ei saa olla liian aukoton niin ettei jää varaa sen muuttamiselle kesken matkan. Reilaamisessa kuulemma parasta on juuri spontaanius ja "sinne mennään minne nenä vie" -asenne.
Sumplittavaa ja suunniteltavaa riittää. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä ja suunnittelu on varmasti hauskaa. Kirjoitan reilauksesta taas kun asia on edistynyt.
Lisää tietoa reilaamisesta:
www.vr.fi/interrail
www.interrailnet.com
http://www.rantapallo.fi/junamatkat/interrail-opas-eurooppaan/
Hei Maailma!
Avasin tämän blogin joskus keväällä 2009, että voisin kirjoitella kun alkaa juttuja tulla. Nyt vuosi avaamisen jälkeen tulee ensimmäinen kirjoitus ja eiköhän tästä eteenpäin kirjoittelu jatku hiukan entistä tiheämmin.
Kirjoittelen siis asioista, jotka kiinnostaa ja koskee itseäni. Toivottavasti kiinnostavat myös muita. Saattavat jopa koskeakin joskus.
Ensimmäinen kirjoitus on reilaamisesta ja matkan toteutuessa kirjoittelen varmasti ennen matkaa suunnittelusta ja matkan aikana pidän blogissa matkustuspäiväkirjaa.
Blogin nimi (Ajatuksen virtaa) ei näin vuoden jälkeen enää tunnu niin hyvältä eikä sisällä mitään suurempaa ajatusta jonka ainakaan muistaisin, mutta olkoon nyt.. Mitäänsanomaton on aina paras. Varmaan ajatuksen virralla olen hakenut jotain hirveässä flowssa kirjoittelua sitä mukaan kun asioita tulee mieleen. Voi olla, että joskus kirjoittelen täysin spontaaneja rönsyileviä kirjoituksia. Nyt ei vaan ole ihan niin luova olo.
Olisi mukavaa jos blogia lukisi edes joku. Kiitos ja Olkaa hyvät.
Kirjoittelen siis asioista, jotka kiinnostaa ja koskee itseäni. Toivottavasti kiinnostavat myös muita. Saattavat jopa koskeakin joskus.
Ensimmäinen kirjoitus on reilaamisesta ja matkan toteutuessa kirjoittelen varmasti ennen matkaa suunnittelusta ja matkan aikana pidän blogissa matkustuspäiväkirjaa.
Blogin nimi (Ajatuksen virtaa) ei näin vuoden jälkeen enää tunnu niin hyvältä eikä sisällä mitään suurempaa ajatusta jonka ainakaan muistaisin, mutta olkoon nyt.. Mitäänsanomaton on aina paras. Varmaan ajatuksen virralla olen hakenut jotain hirveässä flowssa kirjoittelua sitä mukaan kun asioita tulee mieleen. Voi olla, että joskus kirjoittelen täysin spontaaneja rönsyileviä kirjoituksia. Nyt ei vaan ole ihan niin luova olo.
Olisi mukavaa jos blogia lukisi edes joku. Kiitos ja Olkaa hyvät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)