sunnuntai 28. elokuuta 2011
Vapaalla
tiistai 23. elokuuta 2011
Tekosyitä
Kesä on bloggareiden kulta-aikaa. Lomalla ehtii kirjoitella vaikka monesti päivässä ja aiheita riittää kesäjuhlista lämpimän sään ihasteluun. Niin voisi luulla. Itselläni on muutama tekosyy, miksen ole jakanut kesääni tähän mennessä blogini suurelle lukijakunnalle.
Kohta kolme kuukautta kestänyt blogitaukoni on johtunut puhtaasti ajan puutteesta. Silloin, kun aikaa on ollut, en ensimmäisenä ole tarttunut tietokoneeseen bloggausmielessä.
Aikani olen käyttänyt ennen kaikkea töissä. Stormossenin Sammonkadun hyötykäyttöasema on yhä useammalle vaasalaiselle tuttu kierrätettävän jätteen vastaanottokeskus, jossa olen viettänyt 8 ja puoli tuntia päivittäin. Työpäivät ovat usein raskaita, sillä sohvien, pesukoneiden tai vaikka tiilien nostelu on hyvää treeniä kenelle tahansa.
Viikonloput ovat tietysti hyvä rako purkaa tuntoja internettiin, kun töissä ei tarvitse olla. Ei ihan näinkään. Kuukaudessa olen viettänyt keskimäärin yhden viikonlopun kotona. Festarireissuja on kertynyt Provinssiin, Ruisrockiin sekä Flow-festareille. Lisäksi olemme tehneet useamman viikonloppumatkan Helsinkiin, sekä yhden Tukholmaan. Kun on viikot töissä, on viikonlopuista otettava kaikki irti, että kesän saa oikeasti tuntumaan. Festareista voisin kirjoitella pidemminkin myöhemmin.
Kesäiltani ovat kuluneet usein bänditreeneissä. Nykyinen vanha yhtyeemme uudella nimellä, Mirva ja kaksi peuraa, on soittanut kaksi keikkaa kesän aikana, joista voisin luultavasti myös kirjoittelen tänne jossain vaiheessa.
Viimeinen suurempi aikaa vievä asia on ollu viimeisen kuukauden aikana tapahtunut muuttomme tyttöystäväni kanssa samaan asuntoon. Kun päivät on ollut töissä ja viikonloput reissussa, on paikkojen saaminen kuntoon vienyt enemmän aikaa kuin voisi arvata. 60 neliöämme alkaa pikkuhiljaa ojentua ja niin pitääkin, sillä tänä lauantaina juhlitaan jo tupareita. Kämpästä laittanen myös jotain spesifimpää tuonnempana.
Nyt täytyy lopettaa kirjoittaminen, etten lupaa kirjoittaa enää enempää. Nyt nukahtamalla saan nukkua ruhtinaalliset 7 ja puoli tuntia ennen herätystä uuteen työpäivään!
Kohta kolme kuukautta kestänyt blogitaukoni on johtunut puhtaasti ajan puutteesta. Silloin, kun aikaa on ollut, en ensimmäisenä ole tarttunut tietokoneeseen bloggausmielessä.
Aikani olen käyttänyt ennen kaikkea töissä. Stormossenin Sammonkadun hyötykäyttöasema on yhä useammalle vaasalaiselle tuttu kierrätettävän jätteen vastaanottokeskus, jossa olen viettänyt 8 ja puoli tuntia päivittäin. Työpäivät ovat usein raskaita, sillä sohvien, pesukoneiden tai vaikka tiilien nostelu on hyvää treeniä kenelle tahansa.
Viikonloput ovat tietysti hyvä rako purkaa tuntoja internettiin, kun töissä ei tarvitse olla. Ei ihan näinkään. Kuukaudessa olen viettänyt keskimäärin yhden viikonlopun kotona. Festarireissuja on kertynyt Provinssiin, Ruisrockiin sekä Flow-festareille. Lisäksi olemme tehneet useamman viikonloppumatkan Helsinkiin, sekä yhden Tukholmaan. Kun on viikot töissä, on viikonlopuista otettava kaikki irti, että kesän saa oikeasti tuntumaan. Festareista voisin kirjoitella pidemminkin myöhemmin.
Kesäiltani ovat kuluneet usein bänditreeneissä. Nykyinen vanha yhtyeemme uudella nimellä, Mirva ja kaksi peuraa, on soittanut kaksi keikkaa kesän aikana, joista voisin luultavasti myös kirjoittelen tänne jossain vaiheessa.
Viimeinen suurempi aikaa vievä asia on ollu viimeisen kuukauden aikana tapahtunut muuttomme tyttöystäväni kanssa samaan asuntoon. Kun päivät on ollut töissä ja viikonloput reissussa, on paikkojen saaminen kuntoon vienyt enemmän aikaa kuin voisi arvata. 60 neliöämme alkaa pikkuhiljaa ojentua ja niin pitääkin, sillä tänä lauantaina juhlitaan jo tupareita. Kämpästä laittanen myös jotain spesifimpää tuonnempana.
Nyt täytyy lopettaa kirjoittaminen, etten lupaa kirjoittaa enää enempää. Nyt nukahtamalla saan nukkua ruhtinaalliset 7 ja puoli tuntia ennen herätystä uuteen työpäivään!
maanantai 30. toukokuuta 2011
Paidat Helsingin yllä
Vajaat kaksi vuorokautta rentoutumista Helsingissä takana.
Viikonloppuun mahtui loppujen lopuksi kotibileet, shoppailua aka kaupungilla pyörimistä, hyvää ruokaa, juustoja, viiniä, etkot Sahamiehen omistamasa rööperiläisessä penthousessa, homoystävällinen baari, heteroystävällinen baari, pari kahvilaa, värikkäitä housuja sekä kestämätön määrä kulutettuja euroja.
Helsingissä on helppo viihtyä, täytynee käydä toistekin.
Suositeltava kiinalainen löytyi Forumin takaa Annankadulta. Long Wallissa oli sopivan kiinalainen tunnelma, iso tila oli jaettu sopivasti pienempiin osiin ja palvelu oli ystävällistä, nopeaa sunnuntai iltapäivällä ja hinta/laatu -suhteeltaan hyvää. Jos toiste olen nälkäinen Helinskissä, saatan kuluttaa penkkejä "pitkässä seinässä" uudestaankin.
perjantai 27. toukokuuta 2011
kesäloma.
Published with Blogger-droid v1.6.8
torstai 26. toukokuuta 2011
Surkuhupaisaa
Tätä ovat olleet viimeiset viikot aamusta iltaan. Huomenna vihdoin koittaa kevään viimeinen tentti! Kesälomasta ei silti tarvitse haaveilla, sillä kyse on kevään viimeisestä tentistä ennen kesän ensimmäistä tenttiä. Jännästi pääsen kokeilemaan kesätöiden ja opiskelun yhdistämistä.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Replot!
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Hyvää syntymäpäivää Essi!
Ensimmäistä kertaa oikeasti maistelin ja kenties jopa oikeasti maistoin viiniä. Saatoin jopa oppia jotain.
Laatuja taisi olla hiukan toistakymmentä ja viinejä maisteltiin hennoimmasta vahvimpaan asiantuntijoiden valitsemien juustojen ja suklaiden kanssa. Kiitos Essi!
maanantai 16. toukokuuta 2011
Nakki Roskikseen?
Viikko sitten sunnuntaina noin kello 22:15 sain tietää, että asianajotoimisto Roschierin Office Support / HelpDesk (OSHD) -paikan haku päättyy puoleen yöhön mennessä. Tilannetta enempää panikoimatta kirjoitin pienessä kiireessä englanninkielisen CV:n ja työhakemuksen ja skannailin tarvittavat liitteet. Sainkin hakemuksen lähetettyä lähes ajoissa 00:10. Hakemuksen sisältöön en kovin tyytyväinen ollut, mutta kieli toivottavasti oli kirkasta.
Perjantaina yllätyksekseni olin saanut luennon aikana ensin puhelun ja sitten tekstiviestin, jossa Roskiksen rekrytointivastaava pyysi ottamaan yhteyttä työhaastattelun sopimiseksi.
Sielläpä olin sitten tänään. Elämäni ensimäisessä oikeassa työhaastattelussa.
Ohjelmassa oli pari haastattelua ja testiä. Haastattelut olivat varmaan aika tavalliset. Käytiin läpi hakemusta ja CV:tä. Puhuttiin vahvuuksista, heikkouksista, politiikasta ja urheilusta. Kaikilla kolmella kielellä. Lopuksi oli koneellakirjoitustesti ja kielikoe, jossa testattiin englannin oikeinkirjoitusta ja kielioppia.
Haastattelut sujuivat leppoisasti jutellen, mutta kuten odotin, jäädyin pienesti aina, kun piti alkaa tuottaa puhetta englanniksi. Toivottavasti onnistuin kuitenkin vakuuttamaan haastattelijat mielenkiinnostani ja sopivuudestani hommaan. 2-3 päivää viikossa oman alan töissä opintojen ohessa ensi syksystä alkaen olisi nimittäin hyvä nakki.
Perjantaina yllätyksekseni olin saanut luennon aikana ensin puhelun ja sitten tekstiviestin, jossa Roskiksen rekrytointivastaava pyysi ottamaan yhteyttä työhaastattelun sopimiseksi.
Sielläpä olin sitten tänään. Elämäni ensimäisessä oikeassa työhaastattelussa.
Ohjelmassa oli pari haastattelua ja testiä. Haastattelut olivat varmaan aika tavalliset. Käytiin läpi hakemusta ja CV:tä. Puhuttiin vahvuuksista, heikkouksista, politiikasta ja urheilusta. Kaikilla kolmella kielellä. Lopuksi oli koneellakirjoitustesti ja kielikoe, jossa testattiin englannin oikeinkirjoitusta ja kielioppia.
Haastattelut sujuivat leppoisasti jutellen, mutta kuten odotin, jäädyin pienesti aina, kun piti alkaa tuottaa puhetta englanniksi. Toivottavasti onnistuin kuitenkin vakuuttamaan haastattelijat mielenkiinnostani ja sopivuudestani hommaan. 2-3 päivää viikossa oman alan töissä opintojen ohessa ensi syksystä alkaen olisi nimittäin hyvä nakki.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Laukeamisia
Ensin laukesi stressi, sitten lankesi flunssa ja viimeisenä lanseerattiin ura Pohjalaisen kolumnistina (huom. kaunis alliteraatio).
Kuten pari päivää sitten kirjoitin, olen vihdoin päässyt tilanteeseen, jossa valtava stressi ei vaivaa koko ajan. Noh, unohdin kirjoittaessani mainita, etten ole tuon kahden vuoden aikana ollut oikeasti sairaana päivääkään. Sen huomasin, kun kahden "rutiini"-päivän jälkeen löydän itseni sängyn pohjalta kuumeen kourissa kykenemättömänä kääntämään kylkeä.
Olen joskus kuullut, että pitkän stressin lauetessa sairastuu helposti. Nyt todistin asian pitävän paikkaansa omalla kohdallani.
Tänään alkoi myös lupaava kolumnistin urani Pohjalaisen pääkirjoitussivulla. Ensimmäinen (yllätys, yllätys) vaaleja käsittelevä kolumnini löytyy myös Pohjalaisen nettisivuilta.
Nyt jatkan hautautumista ja myöhemmin katselen ranskalaista elokuvaa.
Ps. Kaikki, jotka kokevat empatiaa, saavat kuunnella Spotifylla tästä vielä biisin, jota olen itse kuluttanut jonkin verran viime päivinä.
Kuten pari päivää sitten kirjoitin, olen vihdoin päässyt tilanteeseen, jossa valtava stressi ei vaivaa koko ajan. Noh, unohdin kirjoittaessani mainita, etten ole tuon kahden vuoden aikana ollut oikeasti sairaana päivääkään. Sen huomasin, kun kahden "rutiini"-päivän jälkeen löydän itseni sängyn pohjalta kuumeen kourissa kykenemättömänä kääntämään kylkeä.
Olen joskus kuullut, että pitkän stressin lauetessa sairastuu helposti. Nyt todistin asian pitävän paikkaansa omalla kohdallani.
Tänään alkoi myös lupaava kolumnistin urani Pohjalaisen pääkirjoitussivulla. Ensimmäinen (yllätys, yllätys) vaaleja käsittelevä kolumnini löytyy myös Pohjalaisen nettisivuilta.
Nyt jatkan hautautumista ja myöhemmin katselen ranskalaista elokuvaa.
Ps. Kaikki, jotka kokevat empatiaa, saavat kuunnella Spotifylla tästä vielä biisin, jota olen itse kuluttanut jonkin verran viime päivinä.
torstai 5. toukokuuta 2011
Ryhtiä rutiinilla
Viimeiset kaksi vuotta olen hoidellut erilaisia "projekteja". Kevään 2009 stressasin ylioppilaskirjoituksiin ja oikiksen pääsykokeisiin lukiessa paljon rentoutumatta ja kuukausi pääsykokeiden jälkeen lähdin vuodeksi armeijaan. Armeija olikin oma projektinsa, jonka loppumista enemmän tai vähemmän odotin ensimmäisestä päivästä lähtien. Armeijan jälkeen ehdin melkein tottua ja päästä kunnolla kiinni opiskeluihin, mutta kaikki keskeytyi taas puoleksi vuodeksi yllättäen lupauduttuani ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin.
Vaaleista on nyt reilut pari viikkoa ja viimeisiä laskuja (laskun maksamisia) lukuunottamatta vaalityö on ohi. Tuntuu oudolta, että juuri nyt tuntuu, etten odota mitään vaan voin rauhassa rutinoitua opiskelemaan ja elämään "normaalisti".
Vaikkakin viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kiireisempi ja saanut ehkä enemmän aikaan kuin koskaan, ovat esimerkiksi opiskelut ja liikunta kärsineet. Sen takia nyt on aika ottaa pieni ryhtiliike, jolloin saan hoidettua taas kaiken, mihin olen ryhtynyt, kunnolla. Käyn koulua, treenaan, hoidan bändijututtuja ja vietän aikaa kavereiden kanssa. En kuitenkaan lopeta poliitiikkaa vaan pysyn aktiivisena mm. kirjoittamalla kolumnia Pohjalaiseen noin kerran kuussa ja potkimalla käyntiin Vaasan demarinuorten kaksikielistä toimintaa.
Nyt siis yritän palata tavallaan lukion aikaiseen rutiiniin, joka täyttyy opiskelusta, futiksesta, politiikasta ja kavereista. Tapa, jolla käytän aikani näihin juttuihin on kuitenkin tietysti aivan erilainen. Lukiossa jalkapallo vei selvästi eniten aikaa kaikelta, mutta nyt ainakin koulu ja politiikka ovat suuremmassa asemassa kuin ennen. Vaalikampanjan aikana tunsin itseni tehokkaammaksi kuin aikaisemmin, sillä saatoin kirjoittaa tekstejä, suunnitella ja tehdä vaalityötä yli kymmenenkin tuntia päivässä, mikä oli jotain outoa. Toivottavasti tuosta tehokkuudesta on jotain jäljellä nyt vaalien jälkeenkin.
Kaikkien näiden projektien aikana eniten ja ensimmäisenä on aina kärsinyt futis ja liikunta. Nyt pystyn ensimmäistä kertaa pariin vuoteen treenaamaan suhteellisen säännöllisesti joukkueen kanssa ja elättelen vielä toiveita salaisen tatsin löytymisestä.
PS. Ensi maanantaina pitäisi alkaa urani Pohjalaisen kolumnistina. Silmä tarkkana siis Pohjalaisen 2. sivulla viikonlopun jälkeen.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Terveiset Rukalta!
Hyvää vappua!
Rukalla oltiin ensimmäinen vappu vuosi sitte ja nyt kaikki sujuu jo rutiinilla. Säät mallillaan ja onnistuneet juhlat taattu!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Eduskuntavaalit 2011: Pieni pinta-analyysi
Vaalipäivästä on nyt reilu viikko ja on aika avata vähän tuntoja kampanjasta, tuloksesta ja vaaleista yleensä.
Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia SDP:tä ja itseäni äänestäneitä. Näissä vaaleissa voidaan puhua saavutetusta torjunta voitosta, kun viimeksi torjuntavoitoksi julistettiin selkeä tappio. Puolueen vaalitulos on siis mielestäni hyvä. Suhteessa muihin suuriin puolueisiin hävisimme vähiten kannatustamme ja samalla hallituksen politiikka sai kansalta tuomionsa. SDP:n kannatus on matalampi kuin koskaan. Miksi väki sitten juhli tulosta vaalipäivänä kuin suurinta voittoa? Selitys on tietenkin se, että 3 suuren puolueen sijasta meillä on näiden vaalien jälkeen 4 suurta puoluetta, joten on luonnollista, että kaikki vanhat suuret kärsivät Perussuomalaisten noususta.
Omiin 384 ääneeni olin ensimmäiset 2 minuuttia tuloksen saatuani hieman hämmästynyt. Kuitenkin hiukan tarkasteltuani omaa lähtötilannettani vaaleihin totesin, että tulos on odotettu ja olen siihen tyytyväinen. Äänistäni 246 tuli Vaasasta, mikä on tarkoittaa äänieni tuplaamista kunnallisvaaleista ja hyvää jatkon kannalta kunnallispolitiikkaan. Lisäksi demarien kova sisäinen kilpailu Seinäjoen ja Vaasan välillä johti odotetusti äänten keskittämiseen Miapetra Kumpula-Natrille ja Harry Wallinille, jolloin muille ehdokkaille jäi selkeästi pienempi, mutta tietysti myös tärkeä, rooli.
Yleensä ottaen vastaanotto vaalikentillä oli todella hyvä. 20-vuotiaan lähtemistä vaaleihin kiitellään ja ihmetellään vuolaasti ja kannustajia riittää pienimmilläkin paikkakunnilla kierrettäessä. Sain runsaasti hyvää palautetta vaalien aikana myös kirjoituksistani ja mielipiteistäni. Jos kaikki kauniisti ja kannustavasti ehdokkuudestani ja ajatuksistani puhuneet olisivat vaalipäivänä kirjanneet numeron 93 äänestyslippuun olisi äänimäärä varmasti ollut moninkertainen. Kuitenkin jo ihmisten kanssa keskusteltaessa oli aistittavissa, että varsinkin nuoren ehdokkaan äänestäminen on vaikeaa, vaikka ajatukset ja aatteet olisivat samanlaiset. Ylivoimaisesti yleisin kommentti keskustelujen lopussa olikin kuvaava: "Sitten neljän tai kahdeksan vuoden päästä olet jo kova luu ja varmasti läpi." Konkreettinen palkinto onnistuneesta vaalityöstä oli Pohjalaisen pyyntö pääkirjoitussivunsa kolumnistiksi. Otin kunnian iloisena vastaan.
Toivottavasti vaalien jälkeen persujen parjaamat "vanhat puolueet" ymmärtävät profiloitumisen ja juurille paluun merkityksen äänestäjien takaisin saamiseksi seuraavissa vaaleissa. SDP:ssä työ on jo käynnissä, muut puolueet, keskusta etunenässä, vasta alkavat miettimään, mistä poliittisen pelilaudan lähtöruutu löytyy.
Kiitos loistavalle vaalityöryhmälleni sekä varsinkin Sebastianille väsymättömästä vaalityön tekemisestä ja suunnittelusta! Yksin en olisi saanut kampanjaani ikinä kasaan, nyt saimme aikaan työkampanjan ihmisiä tapaamalla heidän kotioviaan myöten. Demarinuorten tuki karkkeineen, kondomeineen ja flaijereineen antoi hyvän pohjan ihmisten tapaamiselle, kiitos Johannekselle.
Vaalityö ja -tulos on analysoitu jo moneen kertaan SWOT-analyysejä myöten ja vaalityö kunnallisvaaleja 2012 ja eduskuntavaaleja 2015 varten on alkanut.
Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia SDP:tä ja itseäni äänestäneitä. Näissä vaaleissa voidaan puhua saavutetusta torjunta voitosta, kun viimeksi torjuntavoitoksi julistettiin selkeä tappio. Puolueen vaalitulos on siis mielestäni hyvä. Suhteessa muihin suuriin puolueisiin hävisimme vähiten kannatustamme ja samalla hallituksen politiikka sai kansalta tuomionsa. SDP:n kannatus on matalampi kuin koskaan. Miksi väki sitten juhli tulosta vaalipäivänä kuin suurinta voittoa? Selitys on tietenkin se, että 3 suuren puolueen sijasta meillä on näiden vaalien jälkeen 4 suurta puoluetta, joten on luonnollista, että kaikki vanhat suuret kärsivät Perussuomalaisten noususta.
Omiin 384 ääneeni olin ensimmäiset 2 minuuttia tuloksen saatuani hieman hämmästynyt. Kuitenkin hiukan tarkasteltuani omaa lähtötilannettani vaaleihin totesin, että tulos on odotettu ja olen siihen tyytyväinen. Äänistäni 246 tuli Vaasasta, mikä on tarkoittaa äänieni tuplaamista kunnallisvaaleista ja hyvää jatkon kannalta kunnallispolitiikkaan. Lisäksi demarien kova sisäinen kilpailu Seinäjoen ja Vaasan välillä johti odotetusti äänten keskittämiseen Miapetra Kumpula-Natrille ja Harry Wallinille, jolloin muille ehdokkaille jäi selkeästi pienempi, mutta tietysti myös tärkeä, rooli.
Yleensä ottaen vastaanotto vaalikentillä oli todella hyvä. 20-vuotiaan lähtemistä vaaleihin kiitellään ja ihmetellään vuolaasti ja kannustajia riittää pienimmilläkin paikkakunnilla kierrettäessä. Sain runsaasti hyvää palautetta vaalien aikana myös kirjoituksistani ja mielipiteistäni. Jos kaikki kauniisti ja kannustavasti ehdokkuudestani ja ajatuksistani puhuneet olisivat vaalipäivänä kirjanneet numeron 93 äänestyslippuun olisi äänimäärä varmasti ollut moninkertainen. Kuitenkin jo ihmisten kanssa keskusteltaessa oli aistittavissa, että varsinkin nuoren ehdokkaan äänestäminen on vaikeaa, vaikka ajatukset ja aatteet olisivat samanlaiset. Ylivoimaisesti yleisin kommentti keskustelujen lopussa olikin kuvaava: "Sitten neljän tai kahdeksan vuoden päästä olet jo kova luu ja varmasti läpi." Konkreettinen palkinto onnistuneesta vaalityöstä oli Pohjalaisen pyyntö pääkirjoitussivunsa kolumnistiksi. Otin kunnian iloisena vastaan.
Toivottavasti vaalien jälkeen persujen parjaamat "vanhat puolueet" ymmärtävät profiloitumisen ja juurille paluun merkityksen äänestäjien takaisin saamiseksi seuraavissa vaaleissa. SDP:ssä työ on jo käynnissä, muut puolueet, keskusta etunenässä, vasta alkavat miettimään, mistä poliittisen pelilaudan lähtöruutu löytyy.
 |
| Vaalipaneeli Länsi-Puiston lukiolla Kokkolassa oli yksi parhaiten järjestetyistä. |
Kiitos loistavalle vaalityöryhmälleni sekä varsinkin Sebastianille väsymättömästä vaalityön tekemisestä ja suunnittelusta! Yksin en olisi saanut kampanjaani ikinä kasaan, nyt saimme aikaan työkampanjan ihmisiä tapaamalla heidän kotioviaan myöten. Demarinuorten tuki karkkeineen, kondomeineen ja flaijereineen antoi hyvän pohjan ihmisten tapaamiselle, kiitos Johannekselle.
Vaalityö ja -tulos on analysoitu jo moneen kertaan SWOT-analyysejä myöten ja vaalityö kunnallisvaaleja 2012 ja eduskuntavaaleja 2015 varten on alkanut.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Vapaus koitti
Ps. Vaalianalyysi julkaistaan lähipäivinä.
Published with Blogger-droid v1.6.8
torstai 14. huhtikuuta 2011
3 yötä jouluun
Tätä kirjoitettaessa vaalihuoneiden sulkeutumiseen ja vaalivoittoon on aikaa 68 ja puoli tuntia. SDP:n ihmiset on tavanneet reilusti yli puoli miljoonaa ihmistä. Itse oon arviolta 3000 viimeisen kolmen viikon aikana.
Kampanjointi on hauskaa. Tänään varsinkin oli tosi kivaa kävellä kaupungilla, kun ihmisiä oli paljon liikkeellä ja aurinko paistoi. Parhaita tilanteita on tapaamiset, kun ihmiselle yrittää jakaa esitettä, mutta saa vastauksen: "En tarvi, oon jo äänestäny sua!" Aivan mahtavaa.
Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. Kaksi kertaa oon puolen vuoden kampanjan aikana kuullut keski-iän ylittäneen miehen tuomion: "Älä poika sano mistään mitään, ku et oo päivääkään työtä tehnyt." Mielenkiintoisia (ennakko?)käsityksiä ihmisiltä, joiden kanssa en ole ehtinyt edes jutella.
Nyt jutun tasosta kuitenkin huomaa, että taidan olla väsynyt. Tänään aamulla heräsinkin kahdeksaksi tarjoamaan ihmisille puuroa uimahallille. Loppupäivä menikin aurinkoisessa Vaasan keskustassa iloisten ihmisten kanssa.
Kaiken kaikkiaan vastaanotto vaalikentillä on ollut todella positiivinen. Hyvää palautetta olen saanut niin mielipiteistäni ( ) kuin päätöksestäni suostua nuorena ehdokkaaksi. Hyvää palautetta on aina mukava saada ja olen myös saanut huomata, että nuoria ehdokkaita ja kansanedustajia tarvitaan pitämään nuorten asioita esillä.
Gallupit povaavat demareille nousua. Sunnuntaita ja ennen aikaista joulua odotellessa hetkeksi hyvää yötä ja huomiselle hyvää kampanjapäivää kaikille. Hyvää yötä muuten vaan. Hyvää kampanjapäivää siksi, että kaikki saavat olla kampanjassani mukana ja suositella kavereilleen, tovereilleen ja kenelle tahansa Vaasan vaalipiiriläiselle demarin ja numeron 93 äänestämistä.
Kampanjointi on hauskaa. Tänään varsinkin oli tosi kivaa kävellä kaupungilla, kun ihmisiä oli paljon liikkeellä ja aurinko paistoi. Parhaita tilanteita on tapaamiset, kun ihmiselle yrittää jakaa esitettä, mutta saa vastauksen: "En tarvi, oon jo äänestäny sua!" Aivan mahtavaa.
Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. Kaksi kertaa oon puolen vuoden kampanjan aikana kuullut keski-iän ylittäneen miehen tuomion: "Älä poika sano mistään mitään, ku et oo päivääkään työtä tehnyt." Mielenkiintoisia (ennakko?)käsityksiä ihmisiltä, joiden kanssa en ole ehtinyt edes jutella.
Nyt jutun tasosta kuitenkin huomaa, että taidan olla väsynyt. Tänään aamulla heräsinkin kahdeksaksi tarjoamaan ihmisille puuroa uimahallille. Loppupäivä menikin aurinkoisessa Vaasan keskustassa iloisten ihmisten kanssa.
Kaiken kaikkiaan vastaanotto vaalikentillä on ollut todella positiivinen. Hyvää palautetta olen saanut niin mielipiteistäni ( ) kuin päätöksestäni suostua nuorena ehdokkaaksi. Hyvää palautetta on aina mukava saada ja olen myös saanut huomata, että nuoria ehdokkaita ja kansanedustajia tarvitaan pitämään nuorten asioita esillä.
Gallupit povaavat demareille nousua. Sunnuntaita ja ennen aikaista joulua odotellessa hetkeksi hyvää yötä ja huomiselle hyvää kampanjapäivää kaikille. Hyvää yötä muuten vaan. Hyvää kampanjapäivää siksi, että kaikki saavat olla kampanjassani mukana ja suositella kavereilleen, tovereilleen ja kenelle tahansa Vaasan vaalipiiriläiselle demarin ja numeron 93 äänestämistä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Vauhti kiihtyy, koitan pysyä kyydissä
Puolentoista kuukauden jälkeen paluu myös blogin ääreen. Olen laiminlyönyt tietoisesti ehkä helpointa kampanjointikeinoani. Jatkossa pidettäköön tahtia tiuhempana.
Mitä viimeisen postauksen jälkeen sitten on tapahtunut? Voisin väittää päässeeni kunnolla vaalityön makuun. Maku on se, että jatkuvasti syyllistän itseäni, jos en ole jollain tavalla tekemässä työtä vaalien eteen tai osaa selittää itselleni miten mikin turhuus tuo lisää ääniä vaaleissa. Kuitenkin olen ihan tyytyväinen tähän astiseen panokseeni, mutta vauhti vain kiihtyy. Saamani palaute on kuitenkin onneksi ollut kannustavaa. Tähän mennessä paras on Pohjalaisen paneelin jälkeen lehden politiikan toimittajan antama arvio paneelissa esiintymiseni jälkeen: "Tulevaisuuden tekijöitä. Uuden ajan realisti, ei tippaakaan unelmahöttöä. Terävä tyyppi." Oma kehu haisee, mutta kiitokset Raution Pirjolle kauniista sanoista.
Viime viikolla voi sanoa vaalityön siirtyneen uudelle vaihteelle. Paneeleja oli enemmän ja samoin erilaisia haastatteluja, suunnittelupalavereita ja -puheluita sekä koko ajan jatkuvaa sisällön tuottamista. Vaalikoneet olivat kuitenkin viikon suurin tuska, mutta ovat suurimmaksi osaksi onneksi ohi nyt. Valehtelematta kymmeniä tunteja olen viime kuukausien aikana saanut istua vastaamassa parempiin ja vähemmän parempiin vaalikonekysymyksiin. Välillä tekisi mieli antaa kunnolla palautetta vaalikoneiden tekijöille, että jos kerran haluavat vastauksia koneisiinsa niin kannattaisi nähdä jonkin verran vaivaa myös kysymysten eteen eikä yrittää koota yhtä laajaa aihetta yhteen kysymykseen tyyliin Suomen maahanmuuttoa tulee a) rajoittaa b) supistaa. Asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia.
Lauantaina oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, jonka käytin Vaasan keskustassa ihmisiä kiusaten. Kiersin torilla vihollisen (kokoomuksen ja persujen) pesäkettä ja jaoin paperille purettuja ajatuksiani tasa-arvosta vastaantulijoille. Oli hauskaa huomata, että kun ihmistä lähestyy esitteen kanssa ja sanoo terve, saa pelätä syljetäänkö naamalle, mutta kun toivotin hyvää tasa-arvon päivää, oli vastaanottokin paljon avoimempi. Lauantai oli mukava kampanjapäivä ja aurinkoisessa Vaasan keskustassa ilosanomaani sai osakseen reilut 500 ihmistä. Toivottavasti kaikki äänestävät minua.
Ensi viikko menee Vaasan ammattikorkeakoululla ja yliopistolla kampanjoidessa ja paneeleissa tapellessa. Kuulemma pitäisi ehtiä myös luennoille, valtuustoon ja lautakuntaan. Perjantaina kierrän ihanan rouva puheenjohtajamme kanssa Pohjanmaata ja illalla juhlitaan vaalijuhlaa Vaasassa upeassa TOVERIhengessä. Viikonloppuna luultavasti viihdytän tuntemattomia ihmisiä demarinuorten kondomeilla jossain päin Vaasan suurta keskustaa.
Eniten jännitän kuitenkin viikon päästä maanantaina vastaan tulevaa englanninkielistä Political Circus -paneelia, jonka Vaasan yliopiston Degree Student Club järjestää. Ruotsinkielisen paneelin olen jo kärsinyt, mutta vielä pitäisi uhrata itsensä englanniksi. Viikko aikaa saada selville miten sanotaan "Leikkaan puolustusvoimien hankinnoista sekä elinkeinotuista, mutten missään nimessä kuntien valtionavuista."
Vauhti siis kiihtyy, mutta koitan pysyä kyydissä. Onneksi matkassa on mukana tukijoita, jotka eivät päästä tippumaan.
Kuulemiin.
Mitä viimeisen postauksen jälkeen sitten on tapahtunut? Voisin väittää päässeeni kunnolla vaalityön makuun. Maku on se, että jatkuvasti syyllistän itseäni, jos en ole jollain tavalla tekemässä työtä vaalien eteen tai osaa selittää itselleni miten mikin turhuus tuo lisää ääniä vaaleissa. Kuitenkin olen ihan tyytyväinen tähän astiseen panokseeni, mutta vauhti vain kiihtyy. Saamani palaute on kuitenkin onneksi ollut kannustavaa. Tähän mennessä paras on Pohjalaisen paneelin jälkeen lehden politiikan toimittajan antama arvio paneelissa esiintymiseni jälkeen: "Tulevaisuuden tekijöitä. Uuden ajan realisti, ei tippaakaan unelmahöttöä. Terävä tyyppi." Oma kehu haisee, mutta kiitokset Raution Pirjolle kauniista sanoista.
Viime viikolla voi sanoa vaalityön siirtyneen uudelle vaihteelle. Paneeleja oli enemmän ja samoin erilaisia haastatteluja, suunnittelupalavereita ja -puheluita sekä koko ajan jatkuvaa sisällön tuottamista. Vaalikoneet olivat kuitenkin viikon suurin tuska, mutta ovat suurimmaksi osaksi onneksi ohi nyt. Valehtelematta kymmeniä tunteja olen viime kuukausien aikana saanut istua vastaamassa parempiin ja vähemmän parempiin vaalikonekysymyksiin. Välillä tekisi mieli antaa kunnolla palautetta vaalikoneiden tekijöille, että jos kerran haluavat vastauksia koneisiinsa niin kannattaisi nähdä jonkin verran vaivaa myös kysymysten eteen eikä yrittää koota yhtä laajaa aihetta yhteen kysymykseen tyyliin Suomen maahanmuuttoa tulee a) rajoittaa b) supistaa. Asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia.
Lauantaina oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, jonka käytin Vaasan keskustassa ihmisiä kiusaten. Kiersin torilla vihollisen (kokoomuksen ja persujen) pesäkettä ja jaoin paperille purettuja ajatuksiani tasa-arvosta vastaantulijoille. Oli hauskaa huomata, että kun ihmistä lähestyy esitteen kanssa ja sanoo terve, saa pelätä syljetäänkö naamalle, mutta kun toivotin hyvää tasa-arvon päivää, oli vastaanottokin paljon avoimempi. Lauantai oli mukava kampanjapäivä ja aurinkoisessa Vaasan keskustassa ilosanomaani sai osakseen reilut 500 ihmistä. Toivottavasti kaikki äänestävät minua.
Ensi viikko menee Vaasan ammattikorkeakoululla ja yliopistolla kampanjoidessa ja paneeleissa tapellessa. Kuulemma pitäisi ehtiä myös luennoille, valtuustoon ja lautakuntaan. Perjantaina kierrän ihanan rouva puheenjohtajamme kanssa Pohjanmaata ja illalla juhlitaan vaalijuhlaa Vaasassa upeassa TOVERIhengessä. Viikonloppuna luultavasti viihdytän tuntemattomia ihmisiä demarinuorten kondomeilla jossain päin Vaasan suurta keskustaa.
Eniten jännitän kuitenkin viikon päästä maanantaina vastaan tulevaa englanninkielistä Political Circus -paneelia, jonka Vaasan yliopiston Degree Student Club järjestää. Ruotsinkielisen paneelin olen jo kärsinyt, mutta vielä pitäisi uhrata itsensä englanniksi. Viikko aikaa saada selville miten sanotaan "Leikkaan puolustusvoimien hankinnoista sekä elinkeinotuista, mutten missään nimessä kuntien valtionavuista."
Vauhti siis kiihtyy, mutta koitan pysyä kyydissä. Onneksi matkassa on mukana tukijoita, jotka eivät päästä tippumaan.
Kuulemiin.
torstai 27. tammikuuta 2011
Tämä on Ajankohtainen Kakkonen.. eiku..
Viime viikonloppu meni Demarinuorten Starttipäivillä Ylöjärvellä Voionmaan opistolla. Perjantaina kokoonnuttiin piirien puheenjohtajien ja työntekijöiden kanssa pitämään työmyyräsaunailtaa ja lauantaina pääsivät muutkin paikalle. Paikalla oli noin 60 nuorta demaria ja ohjelmassa sopivasti asiaa ja hauskanpitoa.
Alkuviikko menikin sitten koulun parissa. Valtavasti riittäisi hommaa silläkin saralla.
Keskiviikkona kävin Seinäjoella A-Studion (jonka Facebookissa jo ehdin julistaa Ajankohtaiseksi Kakkoseksi) haastattelussa SDP:n piiritoimistolla. Juttu oli osa A-Studion vaalisarjaa, jossa käydään kaikki vaalipiirit ja niiden vaaliasetelmat läpi. Toimittaja yritti ehkä olla hiukan hankala, mutta haastattelusta jäi silti hyvä fiilis. "Oletko poliittinen broileri?" -kysymys tuli yllätyksenä, mutta sain vastattua siihenkin jotain :D Saa nähdä laittavatko kaksi vai kolme sekuntia haastattelusta lähetykseen, joka tulee helmikuun 6. päivä Ylen uutisissa ja maanantaina 7. päivä pidempi pätkä A-Stydiössä.
Nyt jatkankin sopimusoikeuden ja irtaimen kaupan pariin yliopistolle.
Alkuviikko menikin sitten koulun parissa. Valtavasti riittäisi hommaa silläkin saralla.
Keskiviikkona kävin Seinäjoella A-Studion (jonka Facebookissa jo ehdin julistaa Ajankohtaiseksi Kakkoseksi) haastattelussa SDP:n piiritoimistolla. Juttu oli osa A-Studion vaalisarjaa, jossa käydään kaikki vaalipiirit ja niiden vaaliasetelmat läpi. Toimittaja yritti ehkä olla hiukan hankala, mutta haastattelusta jäi silti hyvä fiilis. "Oletko poliittinen broileri?" -kysymys tuli yllätyksenä, mutta sain vastattua siihenkin jotain :D Saa nähdä laittavatko kaksi vai kolme sekuntia haastattelusta lähetykseen, joka tulee helmikuun 6. päivä Ylen uutisissa ja maanantaina 7. päivä pidempi pätkä A-Stydiössä.
Nyt jatkankin sopimusoikeuden ja irtaimen kaupan pariin yliopistolle.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Ensimmäinen jalkautuminen
Tänään jalkauduin ensimmäistä kertaa virallisesti ehdokkaana vaalityöhön. Osallistuin Laihian lukiolla järjestettyyn paneeliin. Ajomatka Laihialle vähän meinasi jännittää kun ajelin Pohjalaisen auton perässä, mutta yllättäen jännitys laukesi, kun käännyin Laihian koulun suuntaan ja Pohjalainen jatkoi omia teitään.
Paneelissa olin tietysti ennen aikojaan, puoli tuntia etuajassa jossain sattuneen väärin ymmärryksen takia, mutta eipä tuo haittaa. Ehdin opettajanhuoneessa (tuli mieleen koska olen viimeksi ollut opettajan huoneessa..) lukea päivän lehdet ja huomata, että kampanjointini lehdessäkin alkoi vihdoin, sillä mielipidekirjoitukseni yliopistokoulutuksen kehittämisestä oli päässyt Pohjalaisen mielipidepalstalle.
Muut kandidaatit saapuivat pikkuhiljaa paikalle ja kun oppilaatkin saatiin liikuntasaliin, voitiin paneeli aloittaa. Ohjelma oli oman kokemukseni mukaan aika tavallinen. Äänestystä punaisilla ja vihreillä lapuilla asioiden puolesta tai vastaan ja välillä sai esittää omia mielipiteitäkin. Päätin, etten jää hiljaa istumaan ja pyysinkin puheenvuoron lähes aina kun jotain tuli mieleen.
Aiheet paneelissa olivat aika tyypillisiä, toivottavasti lukiolaisiakin kiinnostavia aiheita. Eniten keskustelua käytiin maahanmuutosta, pakkoruotsista sekä Laihian liittymisestä Vaasaan.
Luulen jälkeenpäin, että sain itse enemmän paneelista kuin lukiolaiset. Ensinnäkin siksi, että näin ensimmäistä kertaa, millaista käytännössä on osallistua paneeliin ja yllätin vähän itseni jopa vastailemalla kysymyksiin :D Toiseksi olen sitä mieltä, että panelisteina emme ottaneet yleisöä tarpeeksi hyvin huomioon vaan liikaa puhuttiin organisaatiorakennebyrokratia-kieltä, joka ei ole paras tapa voittaa nuorten kiinnostus puolelleen. Lisäksi vanhat muistot 80-, 70-, ja 60-luvuilta eivät oikein herätä yleisöä - päin vastoin.
Nuorten paneelissa pitäisi puhua enemmän nuorista, heidän mahdollisuuksistaan ja haasteistaan sekä kaikesta, mikä heidän lähitulevaisuuteensa vaikuttaa. Paneelin puheenjohtaja selvästi tästä tietoisena keskeyttikin eläkekeskustelun heti ensimmäisen puheenvuoron jälkeen kun huomasi, ettei yleisö syttynyt eläkekeskustelulla. Samaa silmää olisi tarvittu meille panelisteille.
Omaan suoritukseeni olen kuitenkin tyytyväinen, sillä sen verran kuin muistan, olen edelleen paneeli-minäni kanssa samaa mieltä asioista. Sain jopa puheenvuoroihini sisällytettyä muutaman puolueen vaaliteeman, jota voisi jopa pitää taktikointina, sääli ettei kukaan puolueesta ollut näkemässä, sillä luultavasti muut eivät asiasta kauheasti osanneet iloita :D
Tekstistä tuli nyt niin tylsä, että pakko laittaa kaikki PhotoBooth-skillit peliin.
Noniin! "Hei olen Matias ja vaalikampanjaani tuet lähettämällä viestin sdp5 Va15 numeroon 16100. Jos et muista, katso paidasta!" Kuten näkyy, vaalikassani ei vielä ole kertynyt niin suureksi, että saisin painatettua kampanja materiaalina. Toisaalta onhan itsetehty (korostus tussit ja Jack&Jones -t-paita) aina itse tehty.
Jos et tykkää paidasta tue kampanjaani niin hankin hienomman. Jos tykkäät, pyydän lähettämään silti.
Paneelissa olin tietysti ennen aikojaan, puoli tuntia etuajassa jossain sattuneen väärin ymmärryksen takia, mutta eipä tuo haittaa. Ehdin opettajanhuoneessa (tuli mieleen koska olen viimeksi ollut opettajan huoneessa..) lukea päivän lehdet ja huomata, että kampanjointini lehdessäkin alkoi vihdoin, sillä mielipidekirjoitukseni yliopistokoulutuksen kehittämisestä oli päässyt Pohjalaisen mielipidepalstalle.
Muut kandidaatit saapuivat pikkuhiljaa paikalle ja kun oppilaatkin saatiin liikuntasaliin, voitiin paneeli aloittaa. Ohjelma oli oman kokemukseni mukaan aika tavallinen. Äänestystä punaisilla ja vihreillä lapuilla asioiden puolesta tai vastaan ja välillä sai esittää omia mielipiteitäkin. Päätin, etten jää hiljaa istumaan ja pyysinkin puheenvuoron lähes aina kun jotain tuli mieleen.
Aiheet paneelissa olivat aika tyypillisiä, toivottavasti lukiolaisiakin kiinnostavia aiheita. Eniten keskustelua käytiin maahanmuutosta, pakkoruotsista sekä Laihian liittymisestä Vaasaan.
Luulen jälkeenpäin, että sain itse enemmän paneelista kuin lukiolaiset. Ensinnäkin siksi, että näin ensimmäistä kertaa, millaista käytännössä on osallistua paneeliin ja yllätin vähän itseni jopa vastailemalla kysymyksiin :D Toiseksi olen sitä mieltä, että panelisteina emme ottaneet yleisöä tarpeeksi hyvin huomioon vaan liikaa puhuttiin organisaatiorakennebyrokratia-kieltä, joka ei ole paras tapa voittaa nuorten kiinnostus puolelleen. Lisäksi vanhat muistot 80-, 70-, ja 60-luvuilta eivät oikein herätä yleisöä - päin vastoin.
Nuorten paneelissa pitäisi puhua enemmän nuorista, heidän mahdollisuuksistaan ja haasteistaan sekä kaikesta, mikä heidän lähitulevaisuuteensa vaikuttaa. Paneelin puheenjohtaja selvästi tästä tietoisena keskeyttikin eläkekeskustelun heti ensimmäisen puheenvuoron jälkeen kun huomasi, ettei yleisö syttynyt eläkekeskustelulla. Samaa silmää olisi tarvittu meille panelisteille.
Omaan suoritukseeni olen kuitenkin tyytyväinen, sillä sen verran kuin muistan, olen edelleen paneeli-minäni kanssa samaa mieltä asioista. Sain jopa puheenvuoroihini sisällytettyä muutaman puolueen vaaliteeman, jota voisi jopa pitää taktikointina, sääli ettei kukaan puolueesta ollut näkemässä, sillä luultavasti muut eivät asiasta kauheasti osanneet iloita :D
Tekstistä tuli nyt niin tylsä, että pakko laittaa kaikki PhotoBooth-skillit peliin.
Jos et tykkää paidasta tue kampanjaani niin hankin hienomman. Jos tykkäät, pyydän lähettämään silti.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Herätys!
Blogini herää jälleen henkiin!
Armeija avautumisten, pienen blogi-identiteetin hakemisen ja tauon jälkeen blogini herää jälleen henkiin uudella nimellä ja ulkoasulla. Bannerikuvaa vaille kaikki ulkoasussa on nyt muutettu.
Blogini uusi nimi on matiasmikael. Nimen alkuperä jää suureksi salaisuudeksi niille, jotka eivät sitä osaa arvata. Vanhasta nimestä sanottakoon vaikka, ettei se koskaan oikein toiminut.
Nyt blogini toimii siis vaaleihin asti toivottavasti suhteellisen aktiivisesti. Tarkoitukseni on kirjoitella epäpoliittisia tekstejä kampanjoinnista ja kaikesta muusta kampanjointiin ja kaikkeen muuhun liittyvästä. Poliittiset tekstit tulevat löytymään kampanjasivuiltani www.matiasmakynen.fi, kunhan sivut saadaan auki.
Loppuun 5 asiaa, jotka facebook leikin mukaan osaan parhaiten:
(Kirjoita google hakuun oma nimesi ja osaa niin näet, mitä osaat :--)
1. Ainoastaan Matias osaa oikein kovaa huojumista musiikin tahdissa
2. Matias osaa sanoa äiti, isi, mamma ja pappa, sekä puhuu sellasta omaa epämääräistä kieltään.
3. Matias osaa tunnistaa migreenin ensioireet ja toimia niiden mukaisesti.
4. Matias ... osaa kyllä antaa nuorille pelaajille mahdollisuuksia.
5. Matias osaa väistää
Hyödyllisiä taitoja kaikki, mutta täytyy kyllä omasta puolesta sanoa, että 1 ja 2 olen saanut kehitettyä jo sen verran hyvälle tasolle, ettei tuleva kampanja ainakaan niihin taitoihin kaadu. Viime aikoina olen huomannut, että taitoa nro 5 tulen luultavasti tarvitsemaan yhä enemmän tulevaisuudessa.
Armeija avautumisten, pienen blogi-identiteetin hakemisen ja tauon jälkeen blogini herää jälleen henkiin uudella nimellä ja ulkoasulla. Bannerikuvaa vaille kaikki ulkoasussa on nyt muutettu.
Blogini uusi nimi on matiasmikael. Nimen alkuperä jää suureksi salaisuudeksi niille, jotka eivät sitä osaa arvata. Vanhasta nimestä sanottakoon vaikka, ettei se koskaan oikein toiminut.
Nyt blogini toimii siis vaaleihin asti toivottavasti suhteellisen aktiivisesti. Tarkoitukseni on kirjoitella epäpoliittisia tekstejä kampanjoinnista ja kaikesta muusta kampanjointiin ja kaikkeen muuhun liittyvästä. Poliittiset tekstit tulevat löytymään kampanjasivuiltani www.matiasmakynen.fi, kunhan sivut saadaan auki.
Loppuun 5 asiaa, jotka facebook leikin mukaan osaan parhaiten:
(Kirjoita google hakuun oma nimesi ja osaa niin näet, mitä osaat :--)
1. Ainoastaan Matias osaa oikein kovaa huojumista musiikin tahdissa
2. Matias osaa sanoa äiti, isi, mamma ja pappa, sekä puhuu sellasta omaa epämääräistä kieltään.
3. Matias osaa tunnistaa migreenin ensioireet ja toimia niiden mukaisesti.
4. Matias ... osaa kyllä antaa nuorille pelaajille mahdollisuuksia.
5. Matias osaa väistää
Hyödyllisiä taitoja kaikki, mutta täytyy kyllä omasta puolesta sanoa, että 1 ja 2 olen saanut kehitettyä jo sen verran hyvälle tasolle, ettei tuleva kampanja ainakaan niihin taitoihin kaadu. Viime aikoina olen huomannut, että taitoa nro 5 tulen luultavasti tarvitsemaan yhä enemmän tulevaisuudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)