Olen pitkää ollut sitä mieltä, etten aio osallistua homo-keskusteluun. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että teen sen kuitenkin. Osittain siksi, että selvitän asiaa itselleni ja osittain siksi, että en onnistunut seurakuntavaalien vaalikoneessa enää muokkaamaan vastaustani, johon en jälkikäteen ollut enää kovin tyytyväinen. Myös siksi, että olen keskustellut asiasta viime päivinä useasti, enkä tiedä olenko esittänyt asiaani tarpeeksi selkeästi.
Ensinnäkin olen sukupuolineutraalin avioliittolain kannalla. Homo-parit voivat olla hyviä tai huonoja vanhempia siinä missä heterotkin, ei kyse ole siitä, minkälainen seksuaalinen suuntautuminen heillä on. Ajatus, että homot olisivat huonoja vanhempia kuin heterot on mielestäni samankaltainen kuin ajatus, että homous olisi jonkinlainen psyykkinen sairaus. Sitä se ei omasta mielestäni eikä luultavasti kovin monen muunkaan mielestä ole. Lisäksi, jos parisuhteen voi rekisteröidä ja virallistaa, on epäloogista ja epätasa-arvoista, ettei se käytännössä tarkoita samaa kuin avioliitto. Miksei rekisteröidyssä parisuhteessa voisi saada yhteistä sukunimeä?
Sukupuolineutraali avioliittolaki on mielestäni aika selkeä asia ja sen puolelle voin asettua. Rekisteröidyn parisuhteen samat oikeudet yhteiskunnassa eivät kuitenkaan kirkossa välttämättä voi olla samat.
Jotta kirkon toiminta olisi uskottavaa, on sen toiminnan pohjauduttava sen omaan oppiin ja omiin arvoihin. Itselleni yksi keskeisimmistä kirkon arvoista on lähimmäisen rakkaus sekä rakkauden kaksoikäsky. Näihin arvoihin liittyy kiinteästi suvaitsevaisuus eli se, että kirkkoon ja seurakuntaan saavat tulla kaikki ominaisuuksistaan riippumatta. Tästä syystä tuntuu oikealta, että ihminen voi halutessaan saada siunauksen tai rukouksen parisuhteelleen. En kuitenkaan pidä homoparin siunaamista tai parisuhteen puolesta rukoilemista avioliittona, sillä avioliitto on alunperin asetettu miehen ja naisen välille. Jonkilainen samankaltainen seremonia olisi kuitenkin mahdollinen. Asia saattaa tuntua epäolennaiselta tai epäloogiselta, mutta itse pidän kristillisen avioliiton pitämistä miehen ja naisen välillä tärkeänä, koska näin asia on Raamatussa määrätty, eikä nykypäivänä Raamattuun enää tehdä asiamuutoksia.
Tähän väliin voisin lisätä omasta mielestäni vähän naurettavankin perusteen homoparien siunaamiselle tai heidän puolestaan rukoilemiselle, jonka luin joltain keskustelupalstalta: "Siunataanhan sitä tehtaita ja taideteoksiakin." Aika kärkästä.
Siis: Yhteiskunnassa homopareille kuuluvat samat oikeudet kuin heteropareillekin. Näin on jo useassa EU-maassakin (mikä ei tosin ole välttämättä peruste millekään). Kirkossa homoparit eivät saa avioliittoa vaan oman seremoniansa, jossa heidät siunataan tai jossa heidän puolestaan vain rukoillaan. En tarkkaan osaa sanoa kumpi on oikein, sillä en tarkalleen tiedä, miten asiat eroavat toisistaan.
Lopuksi vastattakoon joillekin epäilijöille yhteen heidän perusteeseensa. En usko, että jos yhteiskunta hyväksyy homot, se tulee myöhemmin hyväksymään pedofiilit tai avioliitot eläinten kanssa. Näillä asioilla on kuitenkin tiettyjä eroja.
PS. Kirkosta "homo-illan" jälkeen eronneet saavat kirkon lainsäädännön mukaan ilmeisesti äänestää, jos ovat olleet jäseniä vielä elokuun puolessa välissä, kun listat äänioikeutetuista on tehty. Ärsyttävää, jos tällaisen porsaanreiän hyväksikäyttö käy niin suureksi, että vaalit joudutaan uusimaan. Arvaan, että uusintavaaleissa tulokset tulevat muuttumaan, sillä kaikki, jotka ensimmäisellä kerralla ovat äänestäneet, eivät innostu enää toista kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti