Paidat Helsingin yllä

Vajaat kaksi vuorokautta rentoutumista Helsingissä takana.

 Viikonloppuun mahtui loppujen lopuksi kotibileet, shoppailua aka kaupungilla pyörimistä, hyvää ruokaa, juustoja, viiniä, etkot Sahamiehen omistamasa rööperiläisessä penthousessa, homoystävällinen baari, heteroystävällinen baari, pari kahvilaa, värikkäitä housuja sekä kestämätön määrä kulutettuja euroja.

Helsingissä on helppo viihtyä, täytynee käydä toistekin.

Suositeltava kiinalainen löytyi Forumin takaa Annankadulta. Long Wallissa oli sopivan kiinalainen tunnelma, iso tila oli jaettu sopivasti pienempiin osiin ja palvelu oli ystävällistä, nopeaa sunnuntai iltapäivällä ja hinta/laatu -suhteeltaan hyvää. Jos toiste olen nälkäinen Helinskissä, saatan kuluttaa penkkejä "pitkässä seinässä" uudestaankin.

kesäloma.

Kevään viimeisen tentin numerot arvottiin tänään ja siitä alkoikin vähintään koko viikonlopun kestävä kesäloma, joka kuluu Helsingissä! Loma saattaa saada yllättävää jatkoa ensi viikolla, sillä en vielä tiedä alkavatko kesätyöt maanantaina vai vasta viikonpäästä. Lukeminen jatkuu joka tapauksessa maanantaina.

Published with Blogger-droid v1.6.8

Surkuhupaisaa

Tätä ovat olleet viimeiset viikot aamusta iltaan. Huomenna vihdoin koittaa kevään viimeinen tentti! Kesälomasta ei silti tarvitse haaveilla, sillä kyse on kevään viimeisestä tentistä ennen kesän ensimmäistä tenttiä. Jännästi pääsen kokeilemaan kesätöiden ja opiskelun yhdistämistä.

Replot!

Sunnuntai-iltana lähdettiin lukemisen ja töiden vastapainoksi harrastamaan Eevan kanssa  maaseutumatkailua Raippaluotoon. Ajettiin kuuluisan sillan yli ja kylän läpi Raippaluodon satamaan, jonka vanhasta hyppytornista löytyi sopivan tuulinen paikka pysähtyä syömään. Takaisin päin ajellessa pysähdyttiin vielä sillan juureen pieneen kalasatamaan. Suomenruotsalainen maaseutu ja pienet suomenruotsalaiset kylät ovat kyllä aina yhtä stereotyyppisiä. "Raippiksen" koukeroisia teitä ajaessa tuli saman tien mieleen viime kesän pyöräilyt Ahvenanmaalla.

Hyvää syntymäpäivää Essi!

Ensimmäistä kertaa oikeasti maistelin ja kenties jopa oikeasti maistoin viiniä. Saatoin jopa oppia jotain.

Laatuja taisi olla hiukan toistakymmentä ja viinejä maisteltiin hennoimmasta vahvimpaan asiantuntijoiden valitsemien juustojen ja suklaiden kanssa. Kiitos Essi!

Nakki Roskikseen?

Viikko sitten sunnuntaina noin kello 22:15 sain tietää, että asianajotoimisto Roschierin Office Support / HelpDesk (OSHD) -paikan haku päättyy puoleen yöhön mennessä. Tilannetta enempää panikoimatta kirjoitin pienessä kiireessä englanninkielisen CV:n ja työhakemuksen ja skannailin tarvittavat liitteet. Sainkin hakemuksen lähetettyä lähes ajoissa 00:10. Hakemuksen sisältöön en kovin tyytyväinen ollut, mutta kieli toivottavasti oli kirkasta.

Perjantaina yllätyksekseni olin saanut luennon aikana ensin puhelun ja sitten tekstiviestin, jossa Roskiksen rekrytointivastaava pyysi ottamaan yhteyttä työhaastattelun sopimiseksi.

Sielläpä olin sitten tänään. Elämäni ensimäisessä oikeassa työhaastattelussa.

Ohjelmassa oli pari haastattelua ja testiä. Haastattelut olivat varmaan aika tavalliset. Käytiin läpi hakemusta ja CV:tä. Puhuttiin vahvuuksista, heikkouksista, politiikasta ja urheilusta. Kaikilla kolmella kielellä. Lopuksi oli koneellakirjoitustesti ja kielikoe, jossa testattiin englannin oikeinkirjoitusta ja kielioppia.

Haastattelut sujuivat leppoisasti jutellen, mutta kuten odotin, jäädyin pienesti aina, kun piti alkaa tuottaa puhetta englanniksi. Toivottavasti onnistuin kuitenkin vakuuttamaan haastattelijat mielenkiinnostani ja sopivuudestani hommaan. 2-3 päivää viikossa oman alan töissä opintojen ohessa ensi syksystä alkaen olisi nimittäin hyvä nakki.

Laukeamisia

Ensin laukesi stressi, sitten lankesi flunssa ja viimeisenä lanseerattiin ura Pohjalaisen kolumnistina (huom. kaunis alliteraatio).

Kuten pari päivää sitten kirjoitin, olen vihdoin päässyt tilanteeseen, jossa valtava stressi ei vaivaa koko ajan. Noh, unohdin kirjoittaessani mainita, etten ole tuon kahden vuoden aikana ollut oikeasti sairaana päivääkään. Sen huomasin, kun kahden "rutiini"-päivän jälkeen löydän itseni sängyn pohjalta kuumeen kourissa kykenemättömänä kääntämään kylkeä.

Olen joskus kuullut, että pitkän stressin lauetessa sairastuu helposti. Nyt todistin asian pitävän paikkaansa omalla kohdallani.

Tänään alkoi myös lupaava kolumnistin urani Pohjalaisen pääkirjoitussivulla. Ensimmäinen (yllätys, yllätys) vaaleja käsittelevä kolumnini löytyy myös Pohjalaisen nettisivuilta.

Nyt jatkan hautautumista ja myöhemmin katselen ranskalaista elokuvaa.

Ps. Kaikki, jotka kokevat empatiaa, saavat kuunnella Spotifylla tästä vielä biisin, jota olen itse kuluttanut jonkin verran viime päivinä.

Ryhtiä rutiinilla

Viimeiset kaksi vuotta olen hoidellut erilaisia "projekteja". Kevään 2009 stressasin ylioppilaskirjoituksiin ja oikiksen pääsykokeisiin lukiessa paljon rentoutumatta ja kuukausi pääsykokeiden jälkeen lähdin vuodeksi armeijaan. Armeija olikin oma projektinsa, jonka loppumista enemmän tai vähemmän odotin ensimmäisestä päivästä lähtien. Armeijan jälkeen ehdin melkein tottua ja päästä kunnolla kiinni opiskeluihin, mutta kaikki keskeytyi taas puoleksi vuodeksi yllättäen lupauduttuani ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. 

Vaaleista on nyt reilut pari viikkoa ja viimeisiä laskuja (laskun maksamisia) lukuunottamatta vaalityö on ohi. Tuntuu oudolta, että juuri nyt tuntuu, etten odota mitään vaan voin rauhassa rutinoitua opiskelemaan ja elämään "normaalisti".

Vaikkakin viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kiireisempi ja saanut ehkä enemmän aikaan kuin koskaan, ovat esimerkiksi opiskelut ja liikunta kärsineet. Sen takia nyt on aika ottaa pieni ryhtiliike, jolloin saan hoidettua taas kaiken, mihin olen ryhtynyt, kunnolla. Käyn koulua, treenaan, hoidan bändijututtuja ja vietän aikaa kavereiden kanssa. En kuitenkaan lopeta poliitiikkaa vaan pysyn aktiivisena mm. kirjoittamalla kolumnia Pohjalaiseen noin kerran kuussa ja potkimalla käyntiin Vaasan demarinuorten kaksikielistä toimintaa.

Nyt siis yritän palata tavallaan lukion aikaiseen rutiiniin, joka täyttyy opiskelusta, futiksesta, politiikasta ja kavereista. Tapa, jolla käytän aikani näihin juttuihin on kuitenkin tietysti aivan erilainen. Lukiossa jalkapallo vei selvästi eniten aikaa kaikelta, mutta nyt ainakin koulu ja politiikka ovat suuremmassa asemassa kuin ennen.  Vaalikampanjan aikana tunsin itseni tehokkaammaksi kuin aikaisemmin, sillä saatoin kirjoittaa tekstejä, suunnitella ja tehdä vaalityötä yli kymmenenkin tuntia päivässä, mikä oli jotain outoa. Toivottavasti tuosta tehokkuudesta on jotain jäljellä nyt vaalien jälkeenkin. 

Kaikkien näiden projektien aikana eniten ja ensimmäisenä on aina kärsinyt futis ja liikunta. Nyt pystyn ensimmäistä kertaa pariin vuoteen treenaamaan suhteellisen säännöllisesti joukkueen kanssa ja elättelen vielä toiveita salaisen tatsin löytymisestä. 

PS. Ensi maanantaina pitäisi alkaa urani Pohjalaisen kolumnistina. Silmä tarkkana siis Pohjalaisen 2. sivulla viikonlopun jälkeen.