Puolentoista kuukauden jälkeen paluu myös blogin ääreen. Olen laiminlyönyt tietoisesti ehkä helpointa kampanjointikeinoani. Jatkossa pidettäköön tahtia tiuhempana.
Mitä viimeisen postauksen jälkeen sitten on tapahtunut? Voisin väittää päässeeni kunnolla vaalityön makuun. Maku on se, että jatkuvasti syyllistän itseäni, jos en ole jollain tavalla tekemässä työtä vaalien eteen tai osaa selittää itselleni miten mikin turhuus tuo lisää ääniä vaaleissa. Kuitenkin olen ihan tyytyväinen tähän astiseen panokseeni, mutta vauhti vain kiihtyy. Saamani palaute on kuitenkin onneksi ollut kannustavaa. Tähän mennessä paras on Pohjalaisen paneelin jälkeen lehden politiikan toimittajan antama arvio paneelissa esiintymiseni jälkeen: "Tulevaisuuden tekijöitä. Uuden ajan realisti, ei tippaakaan unelmahöttöä. Terävä tyyppi." Oma kehu haisee, mutta kiitokset Raution Pirjolle kauniista sanoista.
Viime viikolla voi sanoa vaalityön siirtyneen uudelle vaihteelle. Paneeleja oli enemmän ja samoin erilaisia haastatteluja, suunnittelupalavereita ja -puheluita sekä koko ajan jatkuvaa sisällön tuottamista. Vaalikoneet olivat kuitenkin viikon suurin tuska, mutta ovat suurimmaksi osaksi onneksi ohi nyt. Valehtelematta kymmeniä tunteja olen viime kuukausien aikana saanut istua vastaamassa parempiin ja vähemmän parempiin vaalikonekysymyksiin. Välillä tekisi mieli antaa kunnolla palautetta vaalikoneiden tekijöille, että jos kerran haluavat vastauksia koneisiinsa niin kannattaisi nähdä jonkin verran vaivaa myös kysymysten eteen eikä yrittää koota yhtä laajaa aihetta yhteen kysymykseen tyyliin Suomen maahanmuuttoa tulee a) rajoittaa b) supistaa. Asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia.
Lauantaina oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, jonka käytin Vaasan keskustassa ihmisiä kiusaten. Kiersin torilla vihollisen (kokoomuksen ja persujen) pesäkettä ja jaoin paperille purettuja ajatuksiani tasa-arvosta vastaantulijoille. Oli hauskaa huomata, että kun ihmistä lähestyy esitteen kanssa ja sanoo terve, saa pelätä syljetäänkö naamalle, mutta kun toivotin hyvää tasa-arvon päivää, oli vastaanottokin paljon avoimempi. Lauantai oli mukava kampanjapäivä ja aurinkoisessa Vaasan keskustassa ilosanomaani sai osakseen reilut 500 ihmistä. Toivottavasti kaikki äänestävät minua.
Ensi viikko menee Vaasan ammattikorkeakoululla ja yliopistolla kampanjoidessa ja paneeleissa tapellessa. Kuulemma pitäisi ehtiä myös luennoille, valtuustoon ja lautakuntaan. Perjantaina kierrän ihanan rouva puheenjohtajamme kanssa Pohjanmaata ja illalla juhlitaan vaalijuhlaa Vaasassa upeassa TOVERIhengessä. Viikonloppuna luultavasti viihdytän tuntemattomia ihmisiä demarinuorten kondomeilla jossain päin Vaasan suurta keskustaa.
Eniten jännitän kuitenkin viikon päästä maanantaina vastaan tulevaa englanninkielistä Political Circus -paneelia, jonka Vaasan yliopiston Degree Student Club järjestää. Ruotsinkielisen paneelin olen jo kärsinyt, mutta vielä pitäisi uhrata itsensä englanniksi. Viikko aikaa saada selville miten sanotaan "Leikkaan puolustusvoimien hankinnoista sekä elinkeinotuista, mutten missään nimessä kuntien valtionavuista."
Vauhti siis kiihtyy, mutta koitan pysyä kyydissä. Onneksi matkassa on mukana tukijoita, jotka eivät päästä tippumaan.
Kuulemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti