Ensin laukesi stressi, sitten lankesi flunssa ja viimeisenä lanseerattiin ura Pohjalaisen kolumnistina (huom. kaunis alliteraatio).
Kuten pari päivää sitten kirjoitin, olen vihdoin päässyt tilanteeseen, jossa valtava stressi ei vaivaa koko ajan. Noh, unohdin kirjoittaessani mainita, etten ole tuon kahden vuoden aikana ollut oikeasti sairaana päivääkään. Sen huomasin, kun kahden "rutiini"-päivän jälkeen löydän itseni sängyn pohjalta kuumeen kourissa kykenemättömänä kääntämään kylkeä.
Olen joskus kuullut, että pitkän stressin lauetessa sairastuu helposti. Nyt todistin asian pitävän paikkaansa omalla kohdallani.
Tänään alkoi myös lupaava kolumnistin urani Pohjalaisen pääkirjoitussivulla. Ensimmäinen (yllätys, yllätys) vaaleja käsittelevä kolumnini löytyy myös Pohjalaisen nettisivuilta.
Nyt jatkan hautautumista ja myöhemmin katselen ranskalaista elokuvaa.
Ps. Kaikki, jotka kokevat empatiaa, saavat kuunnella Spotifylla tästä vielä biisin, jota olen itse kuluttanut jonkin verran viime päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti